Helsinki ja muut suuriruhtinaskunnan kaupungit

< S3 Suomea luodaan, rakennetaan ja puolustetaan


Helsingistä tulee suuriruhtinaskunnan pääkaupunkiMuokkaa

 
C. L. Engelin vesivärimaalaus Helsingin vanhasta Suurtorista. Oikealla raatihuone ja vasemmalla päävartio, jonka takaa näkyy Ulrika Eleonoran kirkko. (Maalattu noin vuosina 1816–1818.)

Suomen sodan päätyttyä vuonna 1809, Suomi liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Suomesta tuli Venäjän keisarin hallitsema suuriruhtinaskunta, jolla oli oma hallinto. Venäjän keisari Aleksanteri I päätti vuonna 1812 siirtää suuriruhtinaskunnan pääkaupungin Helsinkiin. Suomen tärkein kaupunki oli siihen saakka ollut Turku. Siellä sijaitsivat suuriruhtinaskunnan sekä kirkon hallinto ja yliopisto. Lisäksi Turku oli Suomen kaupan ja merenkulun keskus ja väkiluvultaan maan selvästi suurin kaupunki.

Pääkaupunki siirrettiin kuitenkin Helsinkiin, koska keisari Aleksanteri I:n mielestä Turku oli ruotsalaismielinen ja liian lähellä entistä emämaata. Helsinki oli lähempänä Venäjän pääkaupunkia Pietaria, minkä lisäksi Helsingin edustalla sijaitsi mahtava Viaporin linnoitus, eli nykyinen Suomenlinna. Helsinki oli perustettu Ruotsin kuninkaan toimesta jo 1500-luvulla Tallinnan kilpailijaksi Itämeren kauppasatamana, mutta sen kehitys oli ollut vaatimatonta. Helsinki oli 1800-luvun alussa Viaporia lukuun ottamatta lähinnä mitätön kalastajakylä. Kaupungissa oli asukkaita vain noin 4000 ja suurin osa taloista oli rakennettu puusta. Nykyisessä kantakaupungissa harjoitettiin maanviljelystä ja kaupungin kaduilla laidunsi karjaa. Jos Suomesta ei olisi tullut Venäjän osa, Helsinki olisi saattanut jäädä vaatimattomaksi pikkukaupungiksi nykypäiviin saakka.

Engel suunnittelee Helsingille uuden ilmeenMuokkaa

 
Näkymä observatoriolta, Ulriikaporinvuorelta (Tähtitornin vuori) pohjoiseen päin 1870-luvulla. Engel kuoli 1840-luvulla eikä ehtinyt nähdä kaikkia luomuksiaan valmiina. 30 vuotta hänen kuolemansa jälkeen Helsingin silhuetti oli jo paljolti nykyisen kaltainen, joskin etualan rakennukset on sittemmin purettu.

Helsinki oli palanut lähes täydellisesti Suomen sodan aikana ja se oli joka tapauksessa rakennettava uudelleen. Keisari Aleksanteri I palkkasi Helsingin suunnittelijaksi Pietarissa työskentelevän saksalaisen arkkitehdin Carl Ludvig Engelin. Engel oli vaikuttunut Pietarissa käytetystä uusklassisesta arkkitehtuurista, eli empire-tyylistä, ja hän suunnitteli Helsingin uuden keskustan tämän tyylin mukaisesti. Siksi monet Helsingin historiallisen keskustan rakennukset muistuttavat tyyliltään Pietaria. Engel piti Helsinkiä ja Suomea syrjäisenä ja toisinaan harmitteli sitä, että hänen suunnittelemansa hienot rakennukset tehtiin niin pienen ja mitättömän maan pääkaupunkiin. Toisaalta Engel ymmärsi, ettei hän missään muualla olisi saanut mahdollisuutta suunnitella kokonaista kaupunkia lähes alusta alkaen. Lopulta Engel kotiutui Suomeen ja asui täällä kuolemaansa saakka.

Engel suunnitteli Helsinkiin tuomiokirkon ja erilaisia hallintorakennuksia, kuten senaatin talon Senaarintorin reunalle. Turun palon jälkeen vuonna 1827 myös yliopisto siirrettiin Helsinkiin. Engel suunnitteli nykyisen Helsingin yliopiston päärakennuksen Senaatintorin toiselle reunalle senaatin taloa vastapäätä. Yliopiston ja senaatin väliin, torin pohjoisreunalle Engel suunnitteli Nikolainkirkon, joka tunnetaan nykyisin nimellä Helsingin tuomiokirkon. Kirkon rakennustyöt kestivät yli 20 vuotta ja se valmistui lopullisesti vasta Engelin kuoltua.

Helsingistä kehittyi hallinto-, yliopisto- ja varuskuntakaupunki, ja se kasvoi maan todelliseksi teollisuuskeskukseksi. Vuonna 1840 kaupungin väkiluku oli noussut noin 20 000:een asukkaaseen.

Suomalaiset kaupungit 1800-luvullaMuokkaa

Elämää Suomen kaupungeissa 1800-luvullaMuokkaa

Kuvia Engelin suunnittelemista rakennuksia SuomessaMuokkaa