Kodin ruukkukasvit/Hoito-ohjeita

Sijoita kasvit kotona valoisaan paikkaan, mutta ei suoraan auringon paisteeseen eikä vetoisaan paikkaan. Kukan nuppujen avautumista auttaa kuitenkin muutaman tunnin päivittäinen auringonpaiste.

Kasvit tulisi kastella aina, kun mullan pinta on kuiva. Kaktuksia ja muita niiden sukuisia kasveja ei pidä kastella yhtä usein. Nyrkkisääntö on, että pari kertaa viikossa riittää, mikäli kastelu on kunnollinen.

Kasvit tulisi lannoittaa keväällä. Nuppu- ja kukinta-aikana kasveja tulisi lannoittaa useammin, noin kerran viikossa.

Multa

Multa takaa kasville alkuvaiheen ravinteet, joten multaa ei tarvitse lannoittaa parina ensimmäisenä kuukautena. Multa myös imee suuren osan kasteluvedestä itseensä. Tämän takia kasvualusta pysyy kosteana ja juuria ei saa tukehdutettua aivan helposti. Multa toimii myös puskurina pH:n nousuille ja laskuille, joten ravinteiden saanti pysyy tasaisena. Mullan rakenne ja ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka kasvin juuret kasvavat ja imevät ravinteita ja vettä. Vääränlainen multa voi pilata kasvin, vaikka muut osa-alueet olisivatkin optimaaliset. Onneksi useimmat kasvit ovat varsin sopeutuvaisia, joten kovin helposti ei vääränlaista maata saa kasvilleen tarjoiltua.

Mullan tulisi olla rakenteeltaan mahdollisimman muhevaa ja ilmavaa. Tällaisessa maassa kasvin juuret kasvavat nopeasti, ja siten pääsevät levittäytymään koko kasvatusastiaan nopeasti. Koko kasvatusastian leveydelle kasvaneet juuret saavat tietysti parhaan hyödyn tilastaan. Hyvä maa imee vettä sitä mukaa kun sitä kaadetaan, turhia lammikoita ei pitäisi syntyä.

Markettimullat soveltuvat kasvualustaksi. Multiin lisätään lähes aina ravinteita ja pH-arvot voivat poiketa suuresti toisistaan. Multaseoksen pH- ja ravinnearvot löytyvät paketin kyljestä, pH:n tulisi olla välillä 6.0 - 7.0.

Mullan ravinnearvoja ei tarvitse erityisemmin miettiä, kunhan seos sisältää pääravinteinaan typpeä (N), fosforia (P) ja kaliumia (K). Kaktusmulta on kuivan alueen kasveille sellaisenaan hyvää, sillä siinä oleva hiekka tuo ilmavuutta. Kaktusmultaan istutettu kasvi tarvitsee useammin kastelua ja lannoitusta.

Oman - tai vaikka naapurinkin - kompostin multa kelpaa siinä missä mikä tahansa muukin multa. Tosin kompostimullasta kannattaa mitata sekoittamisen jälkeen pH, jotta voidaan olla varmoja sen sopivuudesta. On hyvä myös tietää, mitä kompostissa on muhinut - on ikävää, jos kasviin siirtyy vaikkapa myrkyllisiä raskasmetalleja.

Mullan rakennetta voi säädellä siten, että sekaan lisätään ilmavuutta ja kosteutta sitovia väliaineita. Väliaineista mm. kevytsoraa ja perliittiä tulee lisätä multaan noin 25%, jotta kasvualustasta saadaan mukavan ilmava. Jos multaan lisää esim. perliittiä sekä vermikuliittia, saadaan kasvualustasta sekä ilmava, että hyvin kosteutta sitova. Kasvatusastia on myös hyvä salaojittaa, parhaiten tämä onnistuu kevytsoralla. Kevytsoraa lisätään tällöin 2-3 sentin kerros astian pohjalle. Multa voidaan myös päällystää parin sentin kevytsorakerroksella, tällöin alla olevan mullan kosteus pysyy tasaisena.

Maaperän kemia ja pH-arvo

Väliaineiden lisäämisen jälkeen on multaseoksen pH syytä mitata esim. lakmuspaperilla. Multa kastellaan, sen annetaan seisoa noin tunnin ajan, kastellaan uudestaan kevyesti ja paperiliuska laitetaan syvälle multaan. Arvon tulisi olla välillä 6.0 - 7.0, muussa tapauksessa ravinteiden imeytyminen häiriintyy ja kasvissa alkaa pian ilmetä puutostiloja.

Eloperäinen kasvualusta, jota multa edustaa, sisältää valtavasti pieneliöitä. Litrassa multaa on noin miljardi erilaista ja erikokoista pieneliötä, joista kaikkien toimintaa ja merkitystä ei edes tunneta. Tämän vuoksi multaa sanotaan eloperäiseksi, eli se on hyvin eläväistä. Pieneliöistä on suuresti hyötyä, mutta ne voivat kuolla liian happamassa tai emäksisessä maassa.

Liian hapanta (pH < 6) maata voi neutraloida dolomiittikalkilla. Dolomiittikalkin pH-arvo on 7 eli neutraali, mistä johtuen se on idioottivarma maaperän neutraloija: se ei nosta maaperän pH-arvoa yli seitsemän, vaikka sitä lisättäisiin kuinka paljon. Liika kalkitus voi kuitenkin haitata ravinteiden imeytymistä maaperästä, joten sitä ei kannata lisätä enempää kuin on tarpeen. Dolomiittikalkki on edullisinta ostaa 40 kilon säkeissä puutarhatarvikeliikkeistä. Kalkin on oltava hienojakoista/helposti liukenevaa, jotta se vaikuttaa heti. Dolomiittikalkkia voi liuottaa vedessä välillä sekoitellen ja kastella sitten tällä kalkkimössöllä maaperän ja sekoittaa huolella. Nykyään kasvatustarvikeliikkeissä myydään myös emäksistä ja puskuroitua pH-Up -liuosta.

Liian emäksistä (ph > 7) maata voi neutraloida kasteluveteen sekoitetuilla happamilla aineilla, kuten typpi- ja fosforihapoilla. Näitä happoja myydään myös kasvatustarvikeliikkeissä puskuroituna, Ph-Down -nimisenä tuotteena. Myös etikkaa voi käyttää pH:n alentamiseen.

Happamien ja emäksisten aineiden kanssa tulee olla varovainen, sillä ne ovat vahvoja ja muuttavat pH:ta hyvin herkästi suuntaan tai toiseen. Muutosten jälkeen pH tulisi mitata pariinkin otteeseen, jotta nähdään, pysyykö mullan happamuusarvo vakaana.

Väliaineet

Mullan tulee olla hyvin vettä läpäisevää, kuohkeaa ja hengittävää. Multaan voi myös lisätä tavallista soraa tai hiekkaa, mutta ne lisäävät turhaan kasvatusastian painoa ja hankaloittavat täten astian liikuttamista. Väliaineissa on runsaasti valinnanvaraa. Väliaineet jaetaan kahteen pääluokkaan: aktiivisiin ja inaktiivisiin, eli inertteihin. Aktiivisia ovat esimerkiksi kaikki turpeet, sillä ne pystyvät pidättämään ravinteita. Inaktiiviseen luokkaan kuuluvat esimerkiksi ravinteita pidättämätön perliitti.

Kevytsora (aka Leca-sora) on poltettua savea ja raekooltaan väliltä 4-16 mm. Kevytsora on erinomainen mullan kuohkeuttaja, sillä sen epätasainen pinta sitoo vettä sekä ilmaa. Kevytsoran pH on neutraali tai lievästi hapan, eikä rakeet sisällä lainkaan ravinteita. Multaan kevytsoraa tulee sekoittaa noin 25 %, mieluiten eri raekokoja - näin mullasta saadaan entistä kuohkeampi. Kevytsoralla voidaan myös salaojittaa kasvatusastia, ja mullan pinnalla kevytsorakerros tasaa mullan kosteuden. Kevytsora on niin puhdasta ja hygienistä, että bakteereilla, sienillä tai muilla tuholaisilla ei ole siinä juuri minkäänlaisia elinmahdollisuuksia. Kevytsora on edullisinta rakennustarvikeliikkeissä; 50 litran säkki maksaa halvimmillaan kymmenen euroa. Kevytsora on syytä pestä huolellisesti ennen käyttöönottoa, sillä rakeiden pinta on usein pölyinen.

Turve on soista nostettua orgaanista ainesta, joka sopii erinomaisesti multakasvatukseen. Turpeen lisäksi multaan on hyvä sekoittaa esimerkiksi kevytsoraa. Turpeen pH on väliltä 3.5 - 4.5, joten sen matala pH auttaa pitämään mullan happamana. Turve sitoo hyvin vettä ja ravinteita, joten ylikastelua on varottava. Turve on säkissään kuivaa ja tiivistä. Säkistä turve nostetaan vesiastiaan, siellä se hitaasti pehmenee käyttökelpoiseksi.

Perliitti on vulkaanista kiveä, joka on kivivillan tavoin inaktiivinen kasvualusta - se ei siis pidätä ravinteita. Perliitti on kevyttä ja ulkonäoltään valkoista, raekoko on yleensä väliltä 1-5 mm. Perliitti on pH-arvoltaan neutraalia, sekä puhdasta taudeista, tuholaisista ja rikkakasveista. Perliitti lisää maan huokoisuutta ja ilmavuutta, mutta sillä on huono vedenpidätyskyky. Perliitistä lähtee terveydelle vaarallista pölyä, joten ennen käyttöönottoa se täytyy kastella. Perliittiä myyvät hyvinvarustetut puutarhatarvikeliikkeet.

Vermikuliitti on pH-arvoltaan lähes neutraalia kuitua, joka sisältää jonkin verran ravinteita. Se on erittäin imukykyistä ja voi pitää sisällään jopa 3-4 kertaa oman painonsa vettä ja ravinteita. Tästä syystä sitä ei tulisi puristaa tiiviiksi istutuksen yhteydessä. Vermikuliitti parantaa maaperän vedensitomisominaisuuksia ja rakennetta. Vermikuliitti on ominaisuuksiltaan perliitin vastakohta.

Vesi

Jokainen elävä kasvi sisältää vähintään 80 % vettä. Vesi kuljettaa ravinteita juurien kautta kasvin varteen, josta se kulkeutuu oksien kautta lehtiin.

Kastelu

Kasteluveden tulisi olla happipitoista ja haaleaa. Helpoin tapa on seisottaa vettä yön yli tai vähintään muutaman tunnin ajan ennen kastelua. Nopea tapa lisätä veden happipitoisuutta on laittaa veteen hieman vetyperoksidia, joka hajoaa tällöin välittömästi vedeksi ja hapeksi.

Kasteluveden määrään vaikuttavat kasvatustilan lämpötila, ruukkujen ja kasvien koko. Myös huoneilman kosteus ja maaperän koostumus vaikuttavat vedentarpeeseen. Yleensä kastelussa on kuitenkin kyse terveestä järjestä. Kunhan ei hukuta kasveja jatkuvalla kastelulla ja antaa mullan kuivua muutaman senttimetrin syvyyteen kasteluiden välillä, ongelmia ei pitäisi syntyä.

Taimien ollassa vielä pieniä, tulee vettä lisätä hillitysti, etteivät pienokaiset pääse hukkumaan. Varsinkin suurissa astioissa pienet kasvit hukkuvat helposti. Kasvun edistyessä vedentarve kasvaa huomattavasti. Tässä vaiheessa kannattaakin kastella kerralla kunnolla ja sen jälkeen odottaa mullan kuivuvan muutaman senttimetrin syvyyteen.

Nyrkkisääntönä voidaankin pitää sitä, ettei kasveja saisi kastella kuin enintään joka toinen päivä. Tämä ehkäisee homeiden ja sienien leviämistä. Tämä on erityisen tärkeää kukkimisen aikana, jolloin kasvit ovat herkimmillään mätänemiselle ja homeelle. Jos kasveja täytyy kastella päivittäin, ovat ruukut selvästi liian pieniä.

Hyvä tapa määritellä tarvittavan veden määrä on ns. "ruukunnostotekniikka". Ensimmäisellä kerralla kasteltaessa annetaan veden tulla läpi pohjassa olevista rei'istä. Tämän jälkeen nostetaan ruukkua ja tunnustellaan painoa. Mullan kuivuessa paino vähenee, joten nostaessa ruukkua uudelleen voi puutarhuri selvästi tuntea, kuinka paljon vettä on kulunut.

Kosteusmittarit ovat myös varteenotettava vaihtoehto, mutta edellä mainittu nostotekniikka on varmatoimisin ja täysin ilmainen.

Sumuttelu

Sumuttelu lisää kasveille tärkeää ilmankosteutta. Myös osa lehdille kertyneestä tomusta ja liasta huuhtoutuu pois. Kasvit hyötyvät ilmankosteudesta suuresti, sillä tällöin lehdet eivät haihduta vettä yhtä tehokkaasti kuin kuivassa ilmastossa. Osaltaan ilmankosteuden vuoksi lehdet kasvavat leveiksi, eli pinta-alaa energiantuotantoon on enemmän.

Sumutusveden tulisi aina olla happipitoista sekä huoneenlämpöistä. Helpoin tapa on seisottaa vettä yön yli, tai vähintään muutaman tunnin ajan ennen sumutusta. Käsin ravistelu, ilmapumpulla kuplitus ja vetyperoksidi käyvät happipitoisuuden nostamiseen. Vetyperoksidia lisätään hieman veteen, ja tällöin se hajoaa välittömästi vedeksi ja hapeksi. Sumutusvedeksi erinomainen vaihtoehto on puhdas lähdevesi ilman ravinteita.

Sumutinpulloon kannattaa panostaa, sillä usein muutaman lisäeuron satsauksella saa paljon hienojakoisemmalla suuttimella varustetun pullon. Käytä aina kaikkein hienojakoisinta suutinta, näin ei muodostu suuria pisaroita ja ilmaan jää enemmän kosteutta.

Jos vesi jää lehdille ja lehtihankoihin yöksi, sienten itiöt, joita on aina ympäristössä suurin määrin, alkavat itää. Seurauksena voi olla lehtivaurioita. Sumuttelulla voidaan torjua vihannespunkkien ilmestymistä, silloin ilmankosteuden tulisi olla yli 50 %.

Ravinteet

Pääravinteisiin kuuluvat typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K).

Typellä on kaikkein vahvin vaikutus kasvin kasvuun. Se on kasveille "perusruokaa", jonka avulla kasvaa vahva ja elinvoimainen kasvi. Kaikki tavalliset lannoitteet sisältävät kohtuullisesti typpeä ja niitä voi käyttää kasvuvaiheessa. Typen saantia ei pitäisi koskaan estää täysin tai kasvin kasvaminen tyrehtyy.

Fosfori on kasville tärkeä aine muodostettaessa uutta solukkoa sekä yhteyttämisen kannalta. Fosforia tarvitaan erityisesti heti itämisen jälkeen ja kukkimisvaiheessa.

Vastustuskyky taudeille ja tukeva varsi ovat kaliumin ansiota. Kalium vaikuttaa myös muiden ravinteiden imeytymiseen. Kaliumintarve on suurimmillaan nuorilla kasveilla, mutta sitä tarvitaan myös terveiden kukintojen muodostamiseen.

Tyypilliset lisä- tai sivuravinteet ovat kalsium (Ca), rikki (S) ja magnesium (Mg). Näistä ongelmaksi saattaa muodostua lähinnä magnesium, jota saattaa joutua lisäämään erikseen puutoksen iskiessä. Sopiva magnesiumin lähde on magnesiumsulfaatti, jota saa apteekeista.

Kasvit tarvitsevat myös joukon hivenaineita. Näistä ei tule tyypillisesti koskaan pulaa, sillä useimmat lannoitteet ja multaseokset sisältävät näitä luonnostaan riittävästi.

Lannoitteet

Myytävissä lannoitteissa on mainittu NPK-arvo, joka kertoo, missä suhteessa kyseinen lannoite sisältää pääravinteita. Kasvien ravinteidentarve vaihtelee suuresti kasvuvaiheiden mukaan.

Kasvulliseen vaiheeseen soveltuvat useimmat runsastyppiset huonekasveille tarkoitetut valmisteet (esim. Substral). Kukkimisvaiheessa kasvit tarvitsevat vähemmän typpeä, jota tavalliset lannoitteet (ml. Substral) sisältävät tällöin liikaa. Tämän vuoksi on syytä käyttää pelkästään kukkimisvaiheeseen tarkoitettua lannoitetta. Välttävästi kukkimisvaiheeseen soveltuu Biolanin Ruukunvoima, mutta se ei sisällä lainkaan fosforia. Tästä johtuen kukintojen koko kärsii huomattavasti. Myös puutostilojen esiintyminen voi olla huomattavasti yleisempää.

Ravinteiden lisäksi voidaan käyttää myös merileväuutetta. Merileväuute kiihdyttää maaperässä olevien hyödyllisten mikro-organismien toimintaa, sitä kautta tehostaen ja tasapainottaen kasvien ravinteidenottoa. Merileväuute on normaalin lannoituksen lisänä annettava kasvinhoitoaine, se ei korvaa varsinaista lannoitusta.

Lannoitus

Lannoittaessa on parempi lannoittaa vähän ja useammin kuin harvoin suurilla annoksilla. Kasvun alkuvaiheissa hyvä multa tarjoaa tarvittavat ravinteet ainakin kuukaudeksi. Ravinteita lisättäessä kannattaa noudattaa paketin kyljessä olevia ohjeita, sillä ylilannoitus voi tappaa koko kasvin yhdessä yössä. Suurin osa lannoitteista ovat hyvinkin happamia, joten ne helposti laskevat lannoiteveden pH:ta useammankin pykälän. Lannoiteveden pH olisi hyvä mitata ja säätää kohdalleen. Pääsääntöisesti kaikki veden pH-arvot väliltä 6.0 - 6.5 ovat aivan sopivia.

Lehtiruokinta

Kaikki kasvit kykenevät imemään ravinteita lehtiensä kautta. Varsinkin lehtien alapinnat imevät tehokkaasti kosteutta ja ravinteita. Tätä voi hyödyntää sumuttelemalla lehtiä miedolla ravinnelioksella (1/10 - 1/4 tavallisesta vahvuudesta).

Lehtiruokinnasta on hyötyä erityisesti silloin, kun kasvi ei pysty käyttämään hyödyksi kasvualustan ravinteita, esimerkiksi väärän pH:n tai liiallisen suolojen määrän takia. Lehtiruokintaa käytettäessä on hyvä välillä käyttää vain pelkkää vettä. Yhtäaikainen lannoittaminen lehtiruokinnalla ja kastelulla ei ole suositeltavaa ylilannoitusriskin vuoksi. Kukkiessa lehtiruokinta voi taas edistää homeiden kehitystä, joten sitä on syytä välttää.

Käytä sumutinpulloa, joka pystyy tuottamaan mahdollisimman hienojakoista sumua. Sumuta kasvit päältä ja nosta käsillä oksia, että saat kasteltua myös lehtien alapinnat.

Ravinneongelmat

Aloita kohdasta 1. Kun uskot löytäneesi ongelman, lue Ravinteet-osiosta lisää aiheesta. Diagnosoi huolellisesti ennen suurten muutosten tekemistä.

1. Jos ongelma koskee vain kasvin ala- tai keskiosaa: kohta 2. ⇔ Jos ongelma koskee vain kasvin yläosaa tai kasvukärkiä: kohta 10. ⇔ Jos ongelma näyttää koskevan koko kasvia tasaisesti: kohta 6.
2. Lehdet ovat tasaisen keltaiset tai vaaleanvihreät, lehdet kuolevat ja putoavat. Kasvu on hidasta. Lehtien reunat eivät ole silminnähden käpristyneet ylös. » Typen (N) puutos. ⇔ Muu ongelma: kohta 3.
3. Lehtien reunat ovat kääntyneet ylöspäin ja kärjet ovat mahdollisesti vääntyneet. Lehdet kellertävät (ja mahdollisesti muuttuvat ruskeiksi), mutta suonet säilyvät melko vihreinä. » Magnesiumin (Mg) puutos. ⇔ Muu tapaus: kohta 4.
4. Lehdet muuttuvat ruskeiksi tai keltaisiksi. Keltaisia, ruskeita tai kuolleita laikkuja etenkin lehden mahdollisesti käpertyneiden reunojen tuntumassa. Kasvi voi olla liian pitkä. » Kaliumin (K) puutos. ⇔ Muu ongelma: jatka lukemista.
5. Lehdet ovat tummanvihreät tai punaiset/violetit. Varsissa ja ruodeissa voi olla violettia tai punaista. Lehdet saattavat kellastua tai käpristyä alas. Lehdet putoilevat helposti. Kasvu saattaa olla hidasta ja lehdet pieniä. » Fosforin (P) puutos. ⇔ Muu ongelma: kohta 6.
6. Lehtien kärjet ovat keltaiset, ruskeat tai kuolleet. Kasvi vaikuttaa muuten terveeltä ja vihreältä. Varret saattavat olla pehmeät. » Ylilannoitus (erityisesti typpi (N)), ylikastelu, vahingoittuneet juuret tai riittämätön mullan ilmavuus (käytä enemmän hiekkaa tai perliittiä). Toisinaan syynä liian vähäinen typpi (N), fosfori (P) tai kalium (K). ⇔ Muu ongelma: kohta 7.
7. Lehdet ovat käpristyneet alaspäin kuten pässin sarvet, ja ne ovat tummanvihreät, harmaat, ruskeat tai kullanväriset. » Ylilannoitus (liikaa typpeä (N)). ⇔ Muu ongelma: kohta 8.
8. Kasvi on kuihtunut, vaikka multa on kosteaa. » Ylilannoitus, läpimärkä multa, vahingoittuneet juuret, tauti; kuparin puutos (hyvin epätodennäköistä). ⇔ Muu ongelma: kohta 9.
9. Kasvit eivät kuki, vaikka ne saavat 12 tuntia pimeyttä yli kahden viikon ajan. » Pimeäjakso ei ole täydellisen pimeä. Liikaa typpeä (N). Liikaa karsimista tai pistokkaiden ottoa. ⇔ Muu ongelma: kohta 10.
10. Lehdet ovat keltaiset tai valkoiset, mutta suonet ovat enimmäkseen vihreät. » Raudan (Fe) puutos. ⇔ Muu ongelma: kohta 11.
11. Lehdet ovat tyvestä alkaen vaaleanvihreät tai keltaiset, kun taas lehtien reunat säilyvät vihreinä. Suonien välissä saattaa olla kuolleita laikkuja. Lehdet eivät ole vääntyneet. » Mangaanin (Mn) puutos. ⇔ Muu ongelma: kohta 12.
12. Lehdet ovat vääntyneet, mutta muuten varsin samanlaiset kuin kohdassa 11. » Sinkin (Zn) puutos. ⇔ Muu ongelma: kohta 13.
13. Lehdet vääntyvät, minkä jälkeen ne muuttuvat ruskeiksi tai kuolevat. » Lamppu on liian lähellä kasvia. Harvoin kyseessä on kalsiumin (Ca) tai boorin (B) puutos. ⇔ Muussa tapauksessa kyseessä on ehkä vain heikko yksilö.

Ravinteet

Typpi - kasvit tarvitsevat kasvuvaiheessa runsaasti typpeä, mutta sitä on helppo yliannostella. Lorautitko liikaa? Huuhtele multa pelkällä vedellä. Liukoinen typpi (erityisesti nitraatti) imeytyy juuriin nopeimmin, kun taas liukenemattoman typen (kuten urean) on ensin tultava mullassa olevien mikrobien hajottamaksi, jotta juuret voisivat hyödyntää sen. Vältä ammoniumnitraatin liiallista käyttöä, koska se voi häiritä muiden ravinteiden toimintaa. Liiallinen typpi viivästyttää kukinnan alkamista.

Kalium - liika natrium (Na) voi syrjäyttää kaliumin aiheuttaen näin kaliumin puutoksen. Korkea suolapitoisuus voi johtua leivinjauheesta (natriumbikarbonaatilla tehdystä pH:n nostosta), liiasta lannoitteesta tai vettä pehmentävien suodattimien käytöstä (näitä ei tule käyttää). Jos ongelmana on natrium, huuhdo multa. Kaliumin imeytyminen voi estyä liiasta kalsiumista, ammoniumnitraatista tai mahdollisesti kylmästä säästä johtuen.

Fosfori - vähäinen puutos on normaalia kukinnan aikana, mutta liika on tietysti liikaa. Punaiset ruodit ja varret ovat monille lajeille ominaisia, minkä lisäksi kyseessä saattaa olla yhtäaikainen typpi-kalium-magnesiumpuutos, joten punaiset varret eivät ole varma merkki fosforin puutoksesta. Liika fosfori voi aiheuttaa raudan puutoksen.

Magnesium - magnesiumin puutos on melko tavallinen, koska useat kasvit käyttävät sitä paljon ja monissa lannoitteissa ei ole sitä tarpeeksi. Magnesiumin puutoksen voi korjata helposti liuoksella, jossa on teelusikallinen epsomsuoloja 15 litrassa (jauhetaan ja liuotetaan ensin kuumaan veteen) tai lehtiruokinnalla, jolloin liuoksessa on teelusikallinen kahdessa litrassa. Kun teet multaseosta, käytä puoli teelusikallista dolomiittista kalkkikiveä multalitraa kohden saadaksesi tarvittavan magnesiumin. Magnesiumin imeytyminen voi estyä, jos kalsiumia, klooria tai ammoniumnitraattia on liikaa. Älä käytä liikaa magnesiumia, koska se voi estää muiden ravinteiden imeytymisen.

Rauta - kasvit eivät voi käyttää rautaa hyväkseen, jos mullan pH on liian korkea. Jos puutosta ilmenee, laske pH noin 6,5:een ja varmista, ettet käytä liikaa fosforia, joka voi estää raudan imeytymisen. Käytä kelaattiyhdisteistä rautaa imeytyvyyden maksimoimiseksi. Lue lannoitteen tuoteseloste - kelaattiyhdisteinen rauta on voitu ilmaista esim. termillä "rauta EDTA". Raudan liiallinen käyttö ilman riittävää fosforin lisäämistä voi aiheuttaa fosforin puutteen.

Mangaani - mangaanin imeytyminen estyy, jos pH on liian korkea tai rautaa on liikaa. Käytä kelaattiyhdisteistä mangaania.

Sinkki - myös sinkin imeytyminen estyy, jos pH on liian korkea. Sinkin, raudan ja mangaanin puutos esiintyy usein yhtä aikaa, ja aiheuttajana on yleensä liian korkea pH. Älä käytä liikaa hivenaineita. Laske pH:ta, jos se on ongelmana, jolloin kasvi pystyy käyttämään ravinteet. Käytä lehtiruokintaa, jos kasvi näyttää erityisen heikolta. Käytä kelaattiyhdisteistä sinkkiä.

Varmistu veden laadusta - Kalkkeutuneet hanat ja suihkun suuttimet merkitsevät, että käyttövesi on "kovaa", mikä johtuu yleensä liiallisesta mineraalipitoisuudesta. Jos vesijohtoveden liuenneiden hiukkasten pitoisuus on yli 200 ppm (miljoonasosaa), vesi on "kovaa" ja vaatii tämän vuoksi lähempää tarkastelua etenkin jos kasveilla on kroonisia ongelmia. Pyydä vesilaitokselta alueesi vesijohtovettä koskeva analyysi, joka yleensä kattaa pH:n, liuenneiden hiukkasten pitoisuuden ja mineraalitason (myös saasteet, karsinogeenit yms.). Tämä on tavanomainen pyyntö etenkin nykypäivänä, joten se ei herätä erityistä huomiota.

Tuholaiset

Kasvatusharrastuksesi jatkuessa tulet ennemmin tai myöhemmin törmäämään tuhohyönteisiin. Usean kasvin tilassa valloille päässeet tuholaiset pystyvät tekemään kasveista selvää jälkeä. Sisätiloissa tuholaiset löytävät ihanteellisen ympäristön täynnä ruokaa ilman luonnollisia vihollisia.

On hyvä tietää, miltä tuholaiset näyttävät, missä kohtaa kasvia ne voivat asustaa ja millaisia ovat tyypilliset oireet. Kaikki oireet eivät kuitenkaan johdu tuholaisista, vaan usein ravinteista.

Usein tuholaiset lymyävät lehtien alapinnoilla. Tarkan kuvan tuholaisista ja niiden aikaansaannoksista saadakseen täytyisi suurennuslasin olla ainakin 8-kertaiseksi suurentava. Tärkeintä on kuitenkin kasvien säännöllinen tarkkailu.

Neem-öljy on eräs luonnollinen ja tehokas hyönteismyrkky, jota valmistetaan Neem-puun siemenistä puristamalla. Mäntysuopaliuos on toinen luonnollinen torjunta-aine, joka tehoaa joihinkin tuholaisiin. Kaupassa löytyvistä torjunta-aineista voi käyttää pyretriinipohjaisia torjunta-aineita (pyretriini on nopeasti hajoava luonnon hyönteismyrkky).

Vihannespunkit (Tetranychus urticae)

Vihannespunkin vaivaama kasvi.

Vihannespunkki on epäviralliselta nimeltään kehrääjäpunkki, nimi juontuu punkin kehräämästä seitistä. Vihannespunkit ovat useimmiten oranssinsävyisiä alle 0,5 mm pitkiä hämähäkkieläimiä. Näitä ei pitäisi ilmestyä, jos ilmankosteus on yli 50 %. Vihannespunkit on helppo tunnistaa kehruuseiteistä, mutta usein silloin on jo liian myöhäistä. Jos kasvisi lehdet muuttuvat likaisen keltaisiksi ja alkavat vähitellen putoilla, voi kasvissa olla vihannespunkkeja.

Vihannespunkkien ehkäisemiseksi kannattaa kasveja tutkia silloin tällöin suurennuslasilla. Niiden aiheuttamat vauriot ilmenevät pieninä, vaaleina pisteinä lehdissä. Näistä pisteistä vihannespunkit ovat alhaalta päin imeneet kasvin nesteitä. Aloita katsomalla lehtien alapintoja, yleensä nämä erittäin pienet hämähäkkieläimet viihtyvät siellä. Munat ovat pyöreitä, ulosteet kuin pieniä pisteitä. Voit myös löytää tyhjiä kuoriutumisnahkoja tai ohuita kehruuseittejä. Jos punkkeja on paljon ja ne ovat ehtineet kutoa seittiä, niistä voi olla hyvin vaikeaa päästä kokonaan eroon.

Vihannespunkit viihtyvät kuivassa ja lämpimässä kuten muutkin hämähäkkieläimet, joten helpoin torjuntakeino on nostaa ilmankosteutta. Ripusta kostea pyyhe kasvin viereen tai sumuttele säännöllisesti vedellä, varsinkin lehtien alapintoja. Lämpötilan pitäminen matalana huonontaa lisääntymismahdollisuuksia. Valitettavasti vihannespunkit pysyvät hengissä myös viileämmässä ja aloittavat rajun lisääntymisen heti lämpötilan noustua.

Jos huomaat vihannespunkkien valloittaman kasvin, poista se heti muiden joukosta. Näin pystyt pelastamaan muut kasvit tartunnalta. Sumuta kasvia vedellä ja tarvittaessa torjunta-aineella kuten neem-öljyllä tai mäntysuopaliuoksella. Seuraa tilannetta muutaman päivän ajan, ja toivottavasti kasvin voi laittaa pian muiden joukkoon.

Ansarijauhiaiset (Trialeurodes)

Täysikasvuinen jauhiainen on valkoinen ja omistaa siivet. Nämä 1,5–2 mm pitkät hyönteiset lehahtavat ilmaan kasvia kosketettaessa. Toukat ovat muodoltaan soikeita ja litteitä, väriltään vaaleita tai värittömiä ja asustavat lehtien alapinnoilla. Myös munat sijaitsevat lehtien alapinnoilla, yleensä keskisuonen ympärillä tai sivusuonten kohdilla tiiviinä ryppäinä. Aluksi ne ovat lähes värittömiä, myöhemmin tummahkoja tai mustia.

Aikuiset ja toukat imevät kasvin nesteitä ja erittävät tahmeaa ulostetta lehdille. Nesteiden imeminen ei vioita kasvia kovin pahasti, vaikka aiheuttaakin nuorten osien epämuodostuneisuutta. Tahmea uloste sen sijaan on erittäin hyvä kasvualusta haitallisille sienille ja homeille.

Jauhiaiset lisääntyvät nopeasti ja valtaavat pian kaikki muutkin kasvit. Niistä on vaikea päästä eroon, ja sen vuoksi ne on hävitettävä heti, kun ne ilmestyvät (ja havaitaan). Suurennuslasilla kannattaa tarkkailla päivittäin, jolloin tartunnan saamisen jälkeen voit vielä pelastaa kasvisi. Jos tuhot ovat jo edenneet pitkälle, on kasvi heitettävä menemään.

Mäntysuopaliuos sopii jauhiaisten hävittämiseen. 20-50 millilitraa nestemäistä mäntysuopaa sekoitetaan hyvin litraan lämmintä vettä ja kasvi ruiskutetaan kauttaaltaan tällä liuoksella. Myös neem-öljyä ja torjunta-aineita voi käyttää.

Hyppyhäntäiset (Collembola)

Hyppyhäntäiset ovat pieniä, 1-4 mm:n pituisia valkoisia tai harmaita matoja. Suurennuslasilla katsottaessa niillä on kuitenkin kuusi jalkaa ja lyhyet tuntosarvet. Ne siis eivät ole matoja vaan alkeellisia, kosteassa viihtyviä hyönteisiä. Vakavia vaurioita ne eivät aiheuta, mutta niiden ilmaantuminen kertoo ylikastelusta. Näitä ei siis ilmesty, jos annat mullan kuivua muutaman sentin syvyyteen kastelukertojen välillä ja kastelet järkevillä vesimäärillä.

Hyppyhäntäiset eivät kuitenkaan voi elää vedessä, joten torjunta on helppoa. Upotat vain ruukun reunoja myöten huoneenlämpöiseen veteen ja pidät pinnan alla noin puoli tuntia. Silloin osa hyönteisistä nousee kellumaan pinnalle ja loput hukkuvat. Poista pinnalla kelluvat talouspaperilla. Tämän jälkeen nosta ruukku hitaasti ylös ja huuhtele ruukku, reunat ja vettä sisältänyt astia tarkoin.

Toista käsittely tarvittaessa, jos hyppyhäntäiset ilmestyvät uudelleen.

Lehtikirvat (Aphididae)

Lehtikirvoja

Lehtikirvat ovat alle 4 mm pitkiä hyönteisiä, jotka imevät kasvista nesteitä. Onneksi ne ovat kaikista helpoimmin havaittavia tuholaisia. Lehtikirvat elävät lehtien alapinnoilla ja nuorissa latvaversoissa, jotka saattavat olla täysin niiden peitossa. Lehtikirvat lisääntyvät suotuisissa oloissa nopeasti. Lehdet ja versot käpristyvät ja lopulta kuivuvat. Lehtikirvat myös tartuttavat kasveihin virustauteja ja erittävät lehdille tahmeaa ulostetta. Tämä tahmea uloste on erittäin hyvä kasvualusta haitallisille sienille ja homeille.

Lehtikirvat on onneksi helppo hävittää. Sekoita 20-50 ml nestemäistä mäntysuopaa hyvin litraan lämmintä vettä ja ruiskuta kasvi kauttaaltaan tällä liuoksella. Torjunta-aineita voit myös käyttää. Myös leppäpirkot ja niiden toukat syövät lehtikirvoja.

Kilpikirvat (Coccdae)

Kilpikirvat näyttävät pieniltä ruskeilta kohoumilta kasvien suonissa ja jäävät usein havaitsematta. Havaittaessa niitä voi jo olla liikaa. Jos kasvi on pahoin saastunut, se on järkevintä heittää pois.

Aikuiset kilpikirvat eivät liiku ollenkaan, ne vain imevät kasvista ravintoa paikoillaan. Toukat sen sijaan etsiytyvät sopiviin kohtiin ja alkavat muodostaa suojakseen kovaa kilpeä, jonka valmistumisen jälkeen ne eivät enää ikinä liiku. Kilpikirva pitää itseään paikoillaan hyvin kehittyneen kärsänsä avulla ja munat kehittyvät kilven takareunan alle. Kun toukka kuoriutumisen jälkeen etsii sopivaa kohtaa, saattavat ne tällöin vaeltaa ja tartuttaa toisen kasvin.

Kilpikirvoja on vaikea saada pois, sillä myrkyt tepsivät vain kilpeä valmistaviin toukkiin. Aikuiset kilpikirvat raaputetaan irti esim. teroitetulla puutikulla tai ohuella, teräväkärkisellä veitsellä. Toukat hävitetään ruiskutuksella (esim. pyretriinillä tai Neem-öljyllä), joka toistetaan 2-3 kertaa runsaan viikon välein.

Villakilpikirvat (Pseudococcius citri)

Villakilpikirvat eivät ole yleisiä asuinhuoneissa. Ne näyttävät pieniltä vaaleilta pumpulitupoilta, sillä ne erittävät valkeita vahalankoja, jotka pian peittävät niiden ruumiit. Tämän suojakerroksen takia ne ovat vastustuskykyisiä hävitysyrityksille. Villakilpikirvat ovat 3-4 millimetrin mittaisia ja ne elävät lehtihangoissa, lehtien poimuissa, varren haaroissa ja muissa suojaisissa kohdissa. Villakilpikirvat raaputetaan irti ja kasvi ruiskutetaan torjunta-aineella.

Ripsiäiset (Thysanoptera)

Ripsiäinen

Jos kasvisi lehdille ilmestyy harmaanvalkeita laikkuja, kyseessä voivat olla ripsiäiset. Nämä laikut vähitellen yhtyvät ja saavat hopeisen kimalluksen. Lehtien alapinnoilla näkyy ulosteita pieninä pilkkuina.

Aikuiset ripsiäiset omaavat neljä siipeä ja ovat 1-2 mm pituisia sekä kapeita. Ne lennähtävät ilmaan kasvia koskettaessa. Ripsiäisten munia ei tarvitse edes hedelmöittää, joten ne lisääntyvät todella helposti. Yleensä munat löytyvät kasvin nuorimmista osista. Vihertävänkeltaiset toukat asustavat lehtien alapinnoilla ja niitä on todella vaikea havaita.

Ripsiäiset selviytyvät yleensä torjunta-aineista ja siksi niitä vastaan on vaikea taistella. Käsittely on tehtävä toistuvasti kerran viikossa, kunnes ripsiäiset pysyvät kurissa.

Harsosääsket (Sciaridae)

Harsosääskeä kutsutaan usein virheellisesti kukkakärpäseksi tai banaanikärpäseksi. Harsosääski on hentorakenteinen ja noin 2-3 mm pituinen musta lentävä hyönteinen. Aikuinen harsosääski näyttää aivan pieneltä mustalta kärpäseltä, joka etenee vaappuvasti lentäen.

Yleensä harsosääsket ilmestyvät asuntoon mullan välityksellä. Harsosääsket kansoittavat nopeasti kaikkien kukkien mullat, joten torjunnassa kannattaa huomioida kaikki mullassa kasvavat kodin kasvit.

Harsosääski viihtyy kosteassa mullassa, ja munii mullan pintakerroksiin. Munista kehittyy noin 3-5 mm pituisia toukkia, jotka ovat nuorena lasimaisen läpikuultavia ja myöhemmin valkoisia. Toukan pää on musta. Aikuiset harsosääsket syövät pääosin levää tai ruukkujen pinnassa olevaa hometta eivätkä siten vahingoita kasveja. Sen sijaan toukat syövät levän lisäksi myös taimien hiusjuuria ja saattavat siten runsaana esiintyessään haitata taimien kasvua.

Mullan tulisi aina kuivua parin senttimetrin syvyyteen, myöskin kahden sentin kevytsorakerros mullan pinnalla auttaa harsosääskien torjunnassa. Aikuisia harsosääskiä voi hävittää kärpässumutteilla. Toukkia torjutaan kastelemalla multa 2-3 % mäntysuopaliuoksella tai pyretriinillä pakkauksen ohjeen mukaan. Käsittely on uusittava 2-3 kertaa viikon välein.

Jos nämäkään toimenpiteet eivät auta ja kukka näyttää kärsivältä, kannattaa postaa kukka ruukustaan ja hävittää vanha multa. Kukan juuret voivat olla kärsineet ja mahdollisuuksien mukaan se kannattaa juurruttaa uudelleen. Vanhat ja/tai huonokuntoiset juuret poistetaan ja kasvi puhdistetaan huolellisesti mullasta, jotta kärpästen munia ei jää kasviin.

Virustaudit

Virukset ovat kasvissa hyvin ikäviä, sillä niitä ei voi nähdä. Se olisi mahdollista vasta 10 000 kertaa suurentavalla elektronimikroskoopilla, joita ei aivan joka taloudesta löydy. Virukset ilmenevät monin eri tavoin. Kasvi voi myös olla oireeton, mutta kuitenkin saastuttaa muita kasveja. Virustauteja on vaikea tunnistaa, sillä usein samanlaisia oireita aiheutuu esimerkiksi ravinne- tai tuholaisongelmista.

Jos kasvisi on aikuinen ja lehdet käpertyvät ja muuttuvat keltaisiksi, on kasvisi voinut saada tartunnan.

Tavallinen oire on mosaiikkitauti, jossa vihreisiin lehtiin alkaa muodostua vihertävänkeltaisia laikkuja. Keltaisia laikkuja voi myös olla renkaina, jolloin kyseessä on rengaslaikkutauti. Lehdet voivat kellastua ja pudota kokonaan, vaikka kyse ei olisi ravinneongelmista - tosin varsin usein kyse on juuri ravinteista.

Virusten valloittaman kasvin lehdet voivat olla ryppyisiä ja epänormaalin paksuja tai ohuita. Ne voivat myös omata ruskeita eli kuolleita laikkuja. Usein nämä kuolleet laikut kuitenkin aiheutuvat vahvan lannoitteen tai pH:n-alentajan jäämisestä lehdille.

Kasvu voi pysähtyä ja kasvi jäädä kääpiökasvuiseksi. Kukkiminen ja hedelmöittyminen on heikkoa. Kuitenkin tämä(kin) yleensä johtuu valon tai ravinteiden vähäisyydestä. Toisinaan on siis todella vaikea erottaa, onko kyse viruksesta vai jostain muusta ongelmasta.

Virukset voivat tarttua monella tavalla, esimerkiksi jos kasvit koskettavat toisiaan tai omien käsiesi kautta. Jos kosketat saastunutta kasvia ja sen jälkeen tervettä, voi tartunta olla mahdollinen. Usein pistokkaisiin iskee kasvitauteja, varsinkin jos niitä on otettu saastuneesta emosta. Siemenissä viruksia kulkee harvoin.

Jos olet lopulta varma siitä, että kasvia vaivaa jokin virustauti, on kasvi parasta heittää pois, ruukkuineen ja multineen.

Loma-ajan kastelu

Kun tiedossa on viikon pituinen etelänmatka, jäävät kasvit pitkäksi aikaa ilman hoivaa. Viikon aikana multa alkaa kuivua pahoin. Vaikka hyvä ystävä lupaisikin huolehtia kastelusta, voi usein olla parempi huolehtia asiasta itse - jää myös paljon vähemmän huolehdittavaa. Kaikilla ei välttämättä edes ole luotettavaa ystävää, joten tarvitaan jonkinlainen kosteutta säilyttävä järjestelmä.

Muovipussi

Muovipussi pitää mullan kosteuden sisällään viikon ajan. Multa kastellaan kunnolla ja ruukun ympärille sidotaan muovipussi. Älä sido liian tiukkaan - pussissa ei saa tulla ilmatonta, joten jätä pussi hieman auki varren ympäriltä.

Sanomalehti

Viikon ajan voi mullan pitää kosteana sanomalehtien avulla. Multa kastellaan kunnolla, ja mullan päälle laitetaan reilu kerros märkää sanomalehteä. Sanomalehti tulee asettaa varren ympärille halkion avulla. Märkä sanomalehti pitää hyvin kosteutta allaan.

Kastelulanka

Kastelulanka on eräänlainen kastelija, jossa lanka imee vettä tarvittaessa. Kastelulanka koostuu ohuen muoviletkun sisässä olevasta puuvillalangasta. Kastelulangan toinen pää painetaan multaan ja toinen pää vedellä täytettyyn pulloon. Kasvi imee vettä vain niin paljon kuin tarvitsee - multa ei siis kastu liikaa. Kastelulangan on oltava liossa ja vedellä kyllästetty ennen käyttöön ottamista.

Turveastia

Turpeella täytetyssä astiassa kasvit tulevat toimeen 2-3 viikkoa. Tarvitaan suuri astia ja reilusti turvetta. Turve täytyy laittaa likoon muutama päivä ennen matkalle lähtöä, näin se ehtii imeä vettä mahdollisimman paljon. Turpeen on oltava kostean ja märän rajamailla.

Turvetta laitetaan 5-10 sentin kerros suuren astian pohjalle, ja ruukku asetetetaan turpeen päälle. Tämän jälkeen ruukun sivuille jäävät raot tukitaan turpeella. Myös ruukun pinta tulee peittää turpeella, tämä on kaikista tärkeintä muoviruukkua käytettäessä! Jätä kuitenkin varren ympärille pieni ilmatila. Saviruukulle aivan mahtava, turpeen sijasta voi käyttää myös vaahtomuovia.

Altakastelu

Altakasteluruukusta on hyötyä matkailijalle. Altakasteluruukussa kastelua tarvitaan vain muutaman viikon välein. Myös kasvit hyötyvät altakasteluruukusta ja kasvattavat vahvat juuret joilla imevät vettä ruukun alla olevasta kastelutilasta. Altakasteluruukut minimoivat mullassa asustelevien tuholaisten määrän kukkaruukussa, sillä kukka kastellaan putken kautta juurille, ja multa ei kostu läpimäräksi.

Altakastelu sopii myös mullattomille kasveille, jotka on istutettu esim. kevytsoraan (vesiviljely). Tällöin kasvi saa ravinteita veteen lisätyistä nestemäisistä lannoitteista. Mullaton kukkaruukku on unelma allergikolle ja tuholaisten kanssa taistelevalle viherkasvien ystävälle.
Lisätietoa vesiviljelystä.

Kodin ruukkukasvien kappaleet
Etusivu	Johdanto	Yleistä	Hoito-ohjeita	Kasvit	Linkit