Radiotaajuuskirja/laajuusmodulaatio

Laajuusmodulaatio on vanha suomenkielinen nimitys amplitudimodulaatiolle, minkä lyhenne on AM, ja mikä oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen ensimmäinen modulaatio puheradiolähetyksille. Vasta toisen maailmansodan jälkeen yleisradiolähetyksissä yleistyi sitä uudempi taajuusmodulaatio. Laajuusmodulaation puolikas on yksinauhalähetys, minkä lyhenne on SSB. Yksinauhalähetyksessä lähetetään joko laajuusmodulaatiota vastaavan lähetteen kantoaalto ja alaosa, jolloin kysymyksessä on alanauhalähetys, low-side band -lähetys, minkä lyhenne on LSB tai ylänauhalähetys, up-side band, minkä lyhenne on USB. Tällä säästetään noin puolet tarvittavasta lähetystehosta. Yksinauhalähetys ei ole vastaanottajalle yhtä laadukas kuin laajuusmodulaatiolähetys. Siksi pitkillä, keskipitkillä ja lyhyillä aalloilla ei yleisradiolähetykssisä käytetä soitettavan musiikin vuoksi lähetystehoa säästävää yksinauhalähetystä, vaan laajuusmoduloitua.

Yleensä lyhyehköjen aaltojen muissa radiolähetyksissä on siirrytty laajuumoduloiduista lähetyksistä taajuusmoduloituihin. Monissa HF-taajuusalueen viimeisillä ja VHF-taajuusalueella lähetykset ovat taajuusmoduloituja. Merkittävänä poikkeuksena on ilmailuradio, mikä on edelleen 118 MHz:n - 137 MHz:n taajuusalueella edelleen laajuusmoduloitu.