Radiotaajuuskirja/lyhytaaltoradiopuhelin

Lyhytaaltoradiopuhelin on radiopuhelintyyppi, jonka korvasi PRT-27 -radiopuhelin ja jonka korvasi CB-radiopuhelin. Lyhytaaltoradiopuhelimen lähetteen muoto oli amplitudimodulaatio, myöhemmissä malleissa sen lisäksi myös taajuusmodulaato. Yhdysvalloissa oli ja on käytössä edelleenkin vain amplitudimodulaatio. Lyhytaaltoradiopuhelimen lähetysteho oli 5 W. Kun siirryttiin seuraaviin radiotyyppeihin, oli tarkoitus lopettaa lyhytaaltoradiopuhelinten käyttö, koska ne olivat ylitehoisia 4 W:n järjestelmään nähden, mutta tilapäisyyttä lopulta jatkettiin toistaiseksi, ja näin ollen 5 W:n lähetystehoisia lyhytaaltoradiopuhelimia saa edelleenkin käyttää, mikäli niitä ei ole maahantuotu asetetun määräpäivän jälkeen ja ne näin ollen eivät ole uusia. Lyhytaaltoradiopuhelimen rajoitteet ovat siinä, että kaikkein vanhimmissa ei ole taajuusmodulaatiota, eikä niissä ole PRT-27 -radiopuhelinten tai CB-radiopuhelinten tapaan kanavia 23-40, vaikka niissä on hätäliikennekanava 11A, jota ei enää päivystetä viranomaisten toimesta. Tästä johtuen lyhytaaltoradiopuhelima luonnehditaan 22+1 -kanavaisiksi ja sen seuraajia 40-kanavaisiksi.

Lyhytaaltoradiopuhelimet korvautuivat PRT-27 -radiopuhelimilla, joissa lähetysteho oli vain 4 W, mutta niissä oli 22+1 -kanavan asemesta 40 kanavaa, mutta vain taajuusmodulaatiolla.

PRT-27 -radiopuhelimet korvautuivat CB-radiopuhelimilla, joissa Euroopassakin oli erilaisia teho- ja taajuusvaihtoehtoja. Yleisimmässä vaihtoehdossa tehoa oli 4 W taajuusmoduloituna ja 1 W amplitudimodulointuna. Suurimmat tehot olivat Espanjan tehot, joiden mukaan lähestystehoiksi sallittiin 4 W amplitudi- ja 4 W taajuusmoduloituna sekä 12 W SSB-moduloituna.

Suomessa nämä suurimmat tehot tulivat voimaan viestintäviraston radiomääräyksellä 26. maaliskuuta 2013. Silloin 1 W:n amplitudimoduloidun lähetteen suurin teho lisääntyi 4 W:iin ja SSB:n 4 W:sta 12 W:iin.