S1 Kasvaminen hyvään elämään/Mistä arvot ja normit tulevat?

S1 Kasvaminen hyvään elämään
Arvot ja normit - Mistä arvot ja normit tulevat? -

Normit syntyvät arvoista ja suojaavat arvoja

Normit syntyvät arvoista ja suojelevat arvoja.

Normit syntyvät arvoista ja niiden tehtävä on suojata arvojen olemassaoloa. Esimerkiksi normi, joka kieltää liikenteessä ylinopeuden ajamisen on syntynyt siitä että ihmisyhteisö on pitänyt tärkeänä arvona kaikkien turvallisuutta. Normi kieltää ylinopeuden, koska haluamme varmistaa, että liikenteessä olisi turvallista. "Pidä lupauksesi, puhu totta ja älä kerro salaisuutta eteenpäin" puolestaan ovat normeja, joilla pyritään suojelemaan esimerkiksi luottamuksen arvoa. Normien rikkomisesta seuraa usein rangaistus tai ainakin paheksuntaa.

Jos ihminen pitää arvossa esimerkiksi rehellisyyttä, hänelle muodostuu normiksi se, että ei saa valehdella, ja hän toivoo myös toisten toimivan näin. Osa normeista kirjoitetaan laiksi ja säännöiksi, osa on ns. kirjoittamatonta tietoa, joka siirtyy ihmisiltä toisille näiden toimiessa toistensa kanssa.

Normien taustalla on siis jokin arvo, josta normi on syntynyt ja jota normilla pyritään suojaamaan.

Mistä arvot tulevat?

Normit siis syntyvät arvoista, mutta päteekö sama toisin päin? Syntyvätkö arvot normeista? Mistä arvot – esimerkiksi rehellisyys – tulevat? Tämä on kysymys, joka on mietityttänyt ihmiskuntaa pitkään, ja sille on annettu erilaisia vastauksia.

Joidenkin ihmisten mielestä arvot ovat jumalallista alkuperää. He ajattelevat, että jumala tai jumalat ovat määrittäneet, mikä elämässä on tärkeää. Heidän mukaansa jumalat ovat ilmoittaneet tärkeät arvot ja tahtonsa ihmisille, ja tämä on kirjattu uskontojen pyhiin kirjoihin, kuten Raamattuun tai Koraaniin. Toisten mielestä taas ihminen tai ihmisryhmä luo itse omat arvonsa, ja arvot syntyvät ihmisten toimiessa toistensa kanssa.

Kun arvoja on tutkittu, on huomattu, että arvot vaihtelevat eri kulttuureissa. Esimerkiksi perhe, suku ja yhteisöllisyys on perinteisesti ollut erittäin suuressa arvossa aasialaisissa kulttuureissa, kun taas länsimaissa yksilöllisyyttä on jo pitkään arvostettu yhteisöllisyyttä enemmän. Samalla näyttäisi kuitenkin, että on olemassa tiettyjä yleismaailmallisia arvoja, jotka ovat yhteisiä kaikille kulttuureille. Esimerkkinä tällaisesta on esimerkiksi kuolleiden kunnioitus. Lähes kaikissa maailman kulttuureissa kuolleet haudataan jonkinlaisin kunnioitusta osoittavin seremonioin.

Opit koulussa ja kotona mikä on tärkeää ja mitä normeja tulee kunnioittaa. Loppujen lopuksi kuitenkin sinä itse päätät, mitä asioita sinä pidät arvoina. Pelkät sanat eivät paina paljoa, vaan ihmisen tulee omalla toiminnallaan osoittaa, että toimii omien arvojensa mukaan. Jos siis pidät arvossa rehellisyyttä, älä valehtele.

"Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä, miten asioiden pitäisi olla."

1700-luvulla elänyt skotlantilainen filosofi David Hume totesi, että tosiasioista ei pidä johtaa arvoja. Siitä, miten asiat ovat, ei pidä päätellä, miten asioiden pitäisi olla.

Oppilas jättää kouluruokailussa ruokaa lautaselle ja heittää sen sitten roskiin, koska kaikkihan niin tekevät.

Roskakatoksessa roskikset ovat täynnä. Ihmisillä on tapana tällöin jättää roskiaan roskisten ulkopuolelle. Minäkin teen niin, koska muutkin ovat tehneet niin.

Yhteistä molemmille yllä oleville esimerkeille on se, että niissä molemmissa tekojen perusteluna on se, että "toisetkin tekevät niin". Esimerkkitilanteissa kirjoittamattomaksi normiksi on muodostunut ruuan hukkaan heittäminen tai roskien jättäminen roskiksen viereen, kun roskis täyttyy.

1700-luvulla elänyt skotlantilainen filosofi David Hume (1711-1776) muotoili Humen giljotiinina tunnetun periaatteen. Sen mukaan siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä, miten asioiden pitäisi olla. Toisin sanoen, vaikka ihmiset toimisivat tietyllä tavalla, se ei tarkoita sitä, että tämä toimintamalli olisi tavoiteltava päämäärä, perustuisi johonkin arvoon tai varsinkaan olisi oikein.

Näin ollen, mikäli Humeen on uskomista, vaikka normit johdetaan arvoista, arvoja ei voi johtaa normeista. Vaikka kaikki puhuisivat yhdestä oppilaasta juoruja tämän selän takana, ei se tee juoruilusta arvokasta. Ihmiskunta on myös historiassaan osoittanut, että joskus valtion laitkin (normit) saattavat olla sellaisia, joita ei ole syytä pitää arvossa. Esimerkiksi vielä 1990-luvulla Etelä-Afrikassa oli apartheid-lainsäädäntö, joka oli avoimen rasistinen ja tiettyä kansanosaa avoimesti syrjivä.

Tehtäviä ja pohdittavaa

1. Voisiko arvoja olla olemassa ilman ihmisiä?
2. Pohdi taas omiasi sekä perheesi ja kaveripiirisi normeja. Millaisia sääntöjä, vakiintuneita käytänteitä ja toimintamalleja huomaat. Kun olet listannut tällaisia sääntöjä ja käytänteitä, mieti mitä arvoja näiden taustalla mahtaa olla.
3. Tutkikaa koulunne opetussuunnitelmaa ja etsikää sieltä, millaiselle arvopohjalle koulunne toiminta perustuu. Millaisilla normeilla tätä arvomaailmaa pyritään ylläpitämään koulussanne?
4. Tutki luokkanne normeja eli sääntöjä. Millaisia normeja on kirjoitettu ylös? Entä millaisia kirjoittamattomia normeja luokassanne tai koulussanne on? Pohdi, millaisia arvoja näillä luokkanne säännöillä pyritään suojaamaan.