S2 Demokraattinen yhteiskunta/Suomalaisen puolue- ja vaalijärjestelmän perusteet
Puoluetoiminta Suomessa muokkaa
Puolue määritellään oikeusministeriön määritelmän mukaisesti puoluerekisteriin merkityksi rekisteröidyksi yhdistykseksi.[1] Suomessa puoluerekisteriin merkittävällä puolueella tulee olla yleisohjelma, jossa on esitettynä puolueen keskeiset periaatteet ja tavoitteet, joilla se haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan ja poliittiseen päätöksentekoon. Puoluerekisterijärjestelmä tuli voimaan 10. tammikuuta 1969, jolloin hyväksyttiin puoluelaki. Puolue merkitään puoluerekisteriin kun se on kerännyt 5000 allekirjoittanutta kannattajaa. Kun puoluelaki tuli voimaan, rekisteriin merkittiin kuitenkin suoraan lain nojalla kaikki silloin toimineet puolueet, jotka lueteltiin lain viimeisessä pykälässä. Puolue menettää paikkansa rekisterissä, kun se ei ole saanut kaksissa peräkkäisissä eduskuntavaaleissa yhtään kansanedustajan paikkaa. Puoluerekisteriä pitää oikeusministeriö.
Suomalaisessa puoluejärjestörakenteessa jäsenet kuuluvat puolueeseensa yleensä puolueosaston kautta. Puoluekokous on puolueen ylin päättävä elin. Puolueen henkilöjäsenten päätäntävaltaa puoluekokouksissa käyttää puolueosastossa kollektiivisesti valittu puoluekokousedustaja, siis puolueen asioista päätetään edustuksellisesti ja välillisesti, ei suoraan eikä yksilöllisesti. Suomessa on kuitenkin muutama puolue, joissa on käytössä suora henkilöjäsenyys.
Vaalien keskeiset periaatteet muokkaa
Vaaleissa on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus muokkaa
Yleisellä äänioikeudella tarkoitetaan sitä, että äänioikeus on riippuvainen vain sellaisista edellytyksistä, jotka kansalaisilla yleensä on. Esimerkiksi äänioikeudelle eduskuntavaaleissa on vain kaksi edellytystä: 18 vuoden ikä ja Suomen kansalaisuus. Yhtäläisellä äänioikeudella tarkoitetaan sitä, että jokaisella äänioikeutetulla on yhtäläinen oikeus vaikuttaa vaalin tulokseen eli sama äänimäärä. Yleisissä vaaleissa kullakin äänestäjällä on käytettävissään yksi ääni.
Vaalit ovat välittömät muokkaa
Äänioikeutettu äänestää vaaleissa suoraan sitä henkilöä, jonka hän tahtoo saada valituksi. Jokaisella ehdokkaalla on oma numeronsa, jonka äänestäjä merkkaa äänestystilanteessa äänestyslippuun.
Vaalit ovat suhteelliset muokkaa
Suhteellinen vaalitapa tarkoittaa, että eduskuntavaaleissa, kuntavaaleissa ja europarlamenttivaaleissa jokainen puolue tai muu ryhmittymä saa sen määrän edustajia kuin mitä sen vaaleissa saama äänimäärä suhteessa muihin ryhmittymiin edellyttää. Jos esimerkiksi puolue saa annetuista äänistä esimerkiksi noin 20 prosenttia, sen tulisi saada myös noin 20 prosenttia jaettavina olevista edustajanpaikoista. Suhteellinen vaalitapa ei koske presidentinvaalia, jossa puolueiden sijasta äänestetään vain henkilöä. Suomessa suhteellisen vaalitavan laskentamenetelmänä sovelletaan nk. d´Hondtin menetelmää.
Vaalit ovat salaiset muokkaa
Vaalisalaisuudella tarkoitetaan sitä, etteivät vaaliviranomaiset, muut viranomaiset tai muut kansalaiset saa tietää, kenelle äänestäjä on äänensä antanut tai onko hän jättänyt tyhjän äänestyslipun. Sen sijaan tieto siitä, onko äänioikeutettu käyttänyt äänioikeuttaan eli käynyt äänestämässä, ei kuulu vaalisalaisuuden piiriin.
Kunkin äänestäjän on äänestettävä itse muokkaa
Äänioikeutta ei saa käyttää valtuusmiehen eli asiamiehen kautta. Sen sijaan äänestystilanteessa voidaan tietyin edellytyksin käyttää avustajaa.
Äänestämisen on tapahduttava vaaliviranomaisen edessä muokkaa
Tällä pyritään turvaamaan vaalien yleinen luotettavuus, äänestäjän oikeus ja mahdollisuus ilmaista vapaa tahtonsa sekä varmistamaan vaalisalaisuuden toteutuminen. Vaaliviranomaisten valinnasta sekä toimimisesta tehtävässään säädetään vaalilaissa.