Avaa päävalikko

Strategian käsitteitäMuokkaa

Wikipedia-tietosanakirjassa on artikkeli aiheesta:

Strategiassa on kyse periaatteista, joiden vaikutusta ei voi konkreettisesti laskelmoida, mutta jotka tulevat näkyviksi vasta monen siirron kuluttua. Strategista pelaamista kutsutaan myös asemapeliksi. Strategisia asemapiirteitä ovat esimerkiksi kuningasasema, materiaalitasapaino, avoimet linjat, sotilasmuodostelmat, upseerien kehitys, nappuloiden liikkuvuus ja kuningasasema. Yleensä kannattaa valita sellainen siirto, joka antaa sinulle mahdollisimman suuren valinnanvapauden tulevien siirtojen kohdalla.

Jos toisella pelaajalla on materiaaliylivoima, hänen kannattaa pyrkiä vaihtamaan upseereita pois ja voittaa loppupeli korottamalla sotilas uudeksi kuningattareksi. Avoin linja on pystyrivi, jolla ei ole sotilaita. Avoin linja kannattaa tavallisesti miehittää raskailla upseereilla (tornit ja kuningattaret). Sotilaat kannattaa asetella niin, että ne valvovat ruutuja, joihin vastustaja mielellään asettaisi upseereitaan. Lisäksi on vältettävä hankkimasta itselleen heikkoja sotilaita eli sotilaita, jotka eivät saa tukea muilta sotilailta ja joiden on vaikea edetä. Nämä sotilaat joutuvat usein lyödyksi. Kehitys tarkoittaa upseerien (kuningatar, torni, lähetti, ratsu) sijoittamista ruutuihin, joissa ne osallistuvat aktiivisesti pelitapahtumiin ja valvovat tärkeitä ruutuja. Nappuloiden liikkuvuus tarkoittaa sitä, että nappulat eivät seiso toistensa tiellä. On esimerkiksi vältettävä sitä, että omat sotilaat juuttuvat sen värisille ruuduille, joilla oma lähetti liikkuu (tällöin lähetistä tulee niin sanottu "huono lähetti").

Avauksen pelaaminen onnistuneesti on tärkeää, mutta se ei yksin riitä. On myös tiedettävä, miten avauksessa saavutettua asemaa kannattaa käsitellä. Siihen tarvitaan keskipelitietoutta. Keskipeliä opiskellaan tutustumalla strategisiin peruskäsitteisiin kuten materiaalitasapaino, kuningasasema, avoimet linjat, keskustatyyppi, sotilasasema, tilaetu ja kehitys sekä näistä johdettavissa oleviin pelisuunnitelmiin. Keskipeliä on huomattavasti helpompi pelata, jos tietää, mihin kannattaa pyrkiä. Tämä taas edellyttää jonkinasteista loppupelien tuntemusta. Loppupelit jaotellaan nappulatyyppien mukaan. Erityyppisille loppupeleille on olemassa tyypillisiä pelitapoja sekä hyökkäävälle että puolustavalle puolelle. Näitä voi opetella ja soveltaa riippumatta yksittäisistä konkreettisista pelitilanteista. Loppupeleissä on useimmiten oleellista sotilaan korottuminen, ja kevytupseeriloppupeleissä on usein keskeisenä teemana upseerin uhraus vastustajan viimeiseen sotilaaseen.

Taktiikan käsitteitäMuokkaa

Etsi taktiikka Wikisanakirjasta, vapaasta sanakirjasta
Wikipedia-tietosanakirjassa on artikkeli aiheesta:

Taktiikka shakissa tarkoittaa lyhyen tähtäimen suunnitelmia, joissa pyritään korkeintaan muutaman siirron avulla edun saavuttamiseen (yleensä materiaaliseen etuun). Taktisia käsitteitä ovat esimerkiksi haarukka, kiinnitys, ristikiinnitys, paljastus, paljastusshakki, ylikuormitus, harhautus, raivaus, tukinta ja katko.

Taktiikka ja strategia eroavat niin, että taktiikan piiriin kuuluu se, mikä voidaan laskelmoida, kun taas strategian piiriin kuuluu se, mitä ei voida laskelmoida mutta mikä tiedetään laskelmoimattakin. Esimerkiksi haarukkaa tehtäessä voidaan laskelmoida kaikki siihen liittyvät siirrot, kun taas takasotilaan heikkous tiedetään ilmankin, että pystytään laskelmoimaan siirtosarjaa, jolla se voitetaan. Takasotilas voi jäädä laudalle kymmenien siirtojen ajaksi ennen kuin se voitetaan. Tai ehkä sitä ei voiteta lopultakaan, mutta ainakin se on tuottanut omistajalleen päänvaivaa, ja puolustusta vaatiessaan vaikeuttanut hänen muiden suunnitelmiensa toteuttamista.

Liittyvät sanat

haarukka, harhautus, kaksoisshakki, kiinnitys, materiaalietu, röntgensiirto, sommitelma, strategia, takarivin matti, tilaetu, paljastusshakki, pussimatti, varras, ylikuormitus