Ero sivun ”S4 Luonto ja kestävä tulevaisuus/Mikä on ihmisen ja luonnon suhde?” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 19:
Arvoilla tarkoitetaan tärkeitä ja tavoittelemisen arvoisina pidettäviä asioita. '''Arvot voidaan jakaa kahteen ryhmään: itseisarvoihin, jotka ovat tärkeitä itsessään ja välinearvoihin, jotka ovat tärkeitä, koska niiden avulla voidaan saavuttaa jotain vielä tärkeämpää.'''
'''Ihmiskeskeisissä eli antroposentrisissä''' ajattelutavoissa ihminen ja luonto ajatellaan toisistaan erillisinä. Ihmisen ajatellaan olevan maailman keskipiste ja luonto nähdään välineenä ihmisen hyvinvoinnin ja kehityksen edistämiseksi. Luonnolla, eläimillä ja luonnonvaroilla on siis vain välineellistä arvoa ihmisen "käyttötavaroina". Näin ajatellen luonnossa arvokasta on vain se, mistä ihminen voi hyötyä jollain tavalla. Hyöty voi olla aineellista (esimerkiksi tehtaassa valmistettavien tuotteiden raaka-aine tai ruoka) tai aineetonta (esimerkiksi metsäalue virkistyskäytössä). Ajattelumalli, jossa luonto on olemassa vain ihmistä varten, oikeuttaa ihmisen käyttämään luontoa omaksi edukseen. Ihmisen etu menee luonnon edun edelle, ja erilaisilla eliölajeilla ajatellaan olevan oikeus olemassaoloon vain, jos niistä on ihmiselle hyötyä. Mitä enemmän eliölajista tai luonnon kokonaisuudesta on hyötyä ihmiselle, sitä arvokkaampi se on. Nykyään, kun ilmasto muuttuu ja maapallon hyvinvointi on uhattuna, on kuitenkin perusteltua kysyä, onko luonnon etu myös ihmisen etu.
Toisessa ääripäässä taas ovat ajatukset, joissa luonnolla on itseisarvoa. '''Luontokeskeisissä eli biosentrisissä''' ajattelumalleissa luonto ei ole olemassa ihmistä varten, vaan itseään varten, ja siksi tärkeä ja arvokas itsessään. Erilaisilla eliölajeilla on näin ajateltuna oikeus olemassaoloon sellaisenaan, ajattelipa ihminen niistä mitä hyvänsä. Luonnon ja eliöiden arvoa ei lasketa tällaisessa ajattelussa ihmisen hyödyn kautta.
| |||