Ero sivun ”Radiotaajuuskirja” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 1 116:
Radiotaajuusspektri käsittää aallonpituudet, millä harjoitetaan radiotaajuista liikennettä. Mitä pidemmät radioaallot ovat, sitä kauemmas ne kantavat, ja mitä lyhyemmät radioaallot ovat, sitä laajempi on niiden sisältämä tietoliikennettä mahdollistava kaistaleveys. Pisimpiä yleensä käytössä olevat radioaallot ovat runsaan kahden kilometrin pituiset. Niitä käytetään mm. sukellusveneiden viestintään komentokeskuksiinsa maalla. Suurimpia radiotaajuuksia ja samalla lyhyimpiä aallonpituuksia yleisessä käytössä edustavat mm. 5G-matkapuhelimet, mitkä kykenevät siirtämään tarkkoja videokuvia lyhyen matkaan, mm. suoratoistokanavin, mutta edellyttävät suurta tukiasematiheyttä.
Yleisesti ottaen on kannattavaa käyttää niin suurta taajuutta ja niin lyhyttä aallonpituutta kuin se on yhteysvälin kannalta mahdollista. Tämä mahdollistaa sen, että yhteys ei tukkeudyu kovin nopeasti silloinkaan, kun radioliikennettä on runsaasti. Kauas kantava pitkä aalto, mikä on vähätaajuinen, kerää yhteysvälille muuta radioliikennettä helposti kauempaa yhteysvälin ulkopuolelta. Muiden radiolähetteiden häiriöksi koettua lähetettä kutsutaan vanhalla radiosähkötyslyhenteellä QRM:ksi. M tarkoittaa man-made eli ihmisen aikeuttamaa häiriötä, kun taas luonnonolosuhteista johtuvaa häiriötä kutsutaan vanhalla sähkötyskielellä QRN:ksi, missä N tarkoittaa luonnonmukaista, natural.
Radion ulottuvuuden vähentämiseksi radiotaajuusmääräyksissä annetaan enimmäistehoja, millä radiolähettimellä saa lähettää. Tällä tavalla muodostetaan ympärisäteileviä antenneja käytettävissä todennäköisiä alueita, minkä ulkopuolelle ei radiolähete leviä kovin pitkälle. Näitä alueita kutsutaan soluiksi, cells. Matkapuhelimen englanninkielinen nimi on cellular phone, solupuhelin, mikä viittaan alueeseen, soluun, miltä matkapuhelin poimii yhteytensä. On olemassa radioita, minkä käyttämiseen radiolähettämiseen ei tarvita erityistä lupaa: pätevyystodistusta ja taajuusmaksua eikä pelkkää taajuusmaksua. Näitä suoraan käytettäviä radioita ovat mm. [[Radiotaajuuskirja/PMR446|PMR446]], minkä rajoituksena on kiinteä antennin on 0,5 W:n lähetysteho, [[Radiotaajuuskirja/RHA68|RHA68]], minkä joidenkin kanavien suurin sallittu lähetysteho on 5 W, toisten 25 W sekä [[Radiotaajuuskirja/CB|CB]], minkä sallitus enimmäistehot ovat 4 W [[Radiotaajuuskirja/AM|AM]], 4 W [[Radiotaajuuskirja/FM|FM]] ja 12 W [[Radiotaajuuskirja/SSB|SSB]], joko alanauha [[Radiotaajuuskirja/LSB]] tai [[Radiotaajuuskirja/USB|USB]], ylänauha. Käytännössä radioamatöörit käyttävät 2,2 km:n - 40 metrin pituisilla aalloilla SSB-liikenteessä LSB:ä, mutta siitä lyhyemmillä aallonpituuksilla USB:ä. Näin ollen yhdenmukaisesti myös vapaaradiolla [[Radiotaajuuskirja/CB|CB]] käytetäään SSB-liikenteessä kanavalla 28 USB:ä, ei 28 LSB:ä. Pitkien radioaaltojen alueilla, missä amatöörioradioissa yleensä käytettäisiin LSB:ä, käyttävät valtiot, ase- ja puolustusvoimat sekä ulkoasiainhallinnort USB:ä.
[[Luokka:Radiotaajuuskirja|*]]
| |||