|
Keski- ja loppupelien tuntemus on luonteeltaan yleispätevämpää kuin avausten tuntemus. Keski- ja loppupeliä opiskellessa ei tarvitse päntätä ulkoa siirtosarjoja, vaan riittää, että ymmärtää periaatteita. Niitä voi sitten soveltaa mihin tahansa asemaan. Tämän takia keski- ja loppupelin opiskelusta on ainakin muille kuin aloittelijoille ja huipputason pelaajille enemmän hyötyä kuin avausteorian opettelusta. Luonnollisesti keski- ja loppupelin periaatteita opiskellessa käytetään konkreettisia pelejä esimerkkeinä ilmentämään opeteltavia periaatteita. Erona avausvariaatioiden pänttäämiseen on kuitenkin se, että kun periaate on opittu, voidaan esimerkki unohtaa.
===Pelien analysointi===
Yksi tärkeimpiä elementtejä shakkitietouden harjoittelussa on omien pelien analysoiminen. Hävityistä peleistä on selvitettävä, miksi hävittiin (ja usein jompikumpi pelaaja häviää...) Omia voittopelejäkään ei pidä ihailla kritiikittömästi. Usein peli voitetaan lähinnä vastustajan ansiosta. Kuinka monta karkeaa virhettä vastustajan piti tehdä ennen kuin voitin? Entä jos seuraava vastustajani tekeekin yhden virheen vähemmän? Mitkä vastustajan virheet jätin hyödyntämättä ja miksi? Mitkä omat virheeni vastustaja jätti hyödyntämättä? Millä osa-alueella virheeni tavallisimmin esiintyvät? Avauksessa, keskipelissä vai loppupelissä? Ovatko virheeni luonteeltaan taktisia vai strategisia? Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia sillä tietoudella, mikä on aiemmalla opiskelulla saavutettu ja näin saadaan arvokasta tietoa siitä, mihin osa-alueisiin kannattaa keskittyä tulevassa harjoittelussa. Tietokoneohjelmia voi käyttää apuna taktisten mahdollisuuksien paljastamisessa. Näin lisätään omaa shakkitietämystä ja itsetuntemusta. Erittäin hyödyllistä on myös suurmestarien pelaamien pelien tarkastelu. Ensin on kuitenkin opeteltava peruskäsitteet ja vasta sen jälkeen voi alkaa tunnistaa niitä todellisista peleistä ja katsoa, miten todella vahvat pelaajat niitä käyttävät.
===Psykologisten tekijöiden huomioiminen===
''Asenne (halu hyödyntää tietonsa käytännössä) ja muita psykologisia tekijöitä.''
Monet kokeneetkin pelaajat pelaavat usein turnauspeleissä kyseenalaisia siirtoja hyvin tietäen, että ne ovat kyseenalaisia. Miksi? Koska ne näyttävät mielenkiintoisemmilta kuin turvallisiksi tiedetyt siirrot? Jos osallistuu kilpailuun (shakissa turnaukseen), niin silloin on tarkoituksenmukaista yrittää saavuttaa mahdollisimman hyvä tulos. "Mielenkiintoisia" siirtoja voi pelata kotona tietokoneen kanssa ja kavereitten kanssa epävirallisissa hupipeleissä.
Toinen silloin tällöin esiintyvä "asennevamma" on "yleisölle pelaaminen". Siinä on kysymys siitä, että ajattelee yleisöön (tai vastustajaan) tehtävää vaikutusta, eikä keskity pelkästään pelaamiseen. Tavallinen oire tästä on se, että pelaa siirron liian nopeasti eikä mieti sitä tarpeeksi. Syntyy vaikutelma, että pelaaja haluaa pelata ratkaisevan, briljantin siirron välittömästi vastustajan siirron jälkeen, jotta yleisöön saisi tehdyksi entistäkin nerokkaamman vaikutelman, ikään kuin pystyisi sekunnin murto-osassa ratkaisemaan tehtäviä, joihin tavallinen kuolevainen tarvitsisi vähintäänkin minuutteja. Ongelmana on vain se, että kun tuo siirto on tehty ja sitä alkaa tarkastella lähemmin, niin valitettavan usein se osoittautuu kaikeksi muuksi kuin nerokkaaksi.
====Tarkoituksenmukainen miettimisjajan käyttö====
Kannattaa opetella hyödyntämään käytettävissä oleva miettimisaika. Kannattaa "istua käsien päällä". Joillakin on tämän saavuttamiseksi tapana kirjoittaa oma siirto pöytäkirjaan ennen sen suorittamista laudalla. Kun siirto on kirjoitettu, katsotaan tilannetta vielä muutama hetki sen varmistamiseksi, ettei olla tekemässä karkeaa virhettä. Vasta sitten siirretään nappulaa. Toinen tapa opetella miettimään siirtoa riittävän pitkään on katsoa suurmestarien esimerkkiä. Oikeissa suurmestarien turnauksissa pelattavia pelejä voi nykyään seurata suorana lähetyksenä internetissä. Kun seuraa peliä suorana lähetyksenä, niin joutuu odottamaan keskimäärin 3 minuuttia joka siirtoa. Jälkeenpäinkin suurmestarien pelejä tutkiessa on tärkeää pysähtyä miettimään joka siirron kohdalla eikä vain selata peliä pikakelauksella läpi. Myös liiallinen pikashakin pelaaminen saattaa vieroittaa siirtojen miettimisestä. Kohtuullinen pikashakkiannos on hauskaa ajanvietettä, ja jopa hyvä tapa testata erilaisia avausvariaatioita, mutta kehittymään pyrkivälle pelaajalle se ei voi olla pääasiallinen harjoitustapa.
====Asennoitumisongelmista====
Toisinaan pelaaja saattaa alkaa pelätä sekä tasapelejä että taktisesti epäselviä asemia halutessaan voittaa joka pelin, mutta ilman, että pelistä olisi tullut jännittävä. Seurauksena on usein se, että tasapelin tai taktisten komplikaatioiden välttämiseksi pelaaja tekee kyseenalaisia siirtoja hyvin tietäen, että ne johtavat strategisesti vaikeaan asemaan, mistä taas seurauksena on usein häviö.
Erään tarinan mukaan tanskalaisen (nykyään Argentiinassa asuvan) suurmestarin Bent Larsenin kerrotaan vieroksuneen tasapelejä (mutta ei taktisia komplikaatioita) ja hänen väitetään sanoneen näin: "Jos asemasi on parempi kuin vastustajan, niin tasapelin tarjoaminen on tyhmää. Jos asemasi on huonompi, niin tasapelin tarjoaminen on loukkaus vastustajaa kohtaan. Jos taas asema on tasaväkinen, niin on aika ryhtyä pelaamaan kunnolla." Larsenin kerrotaan sanoneen myös näin: "Jos valittavana on kaksi siirtoa, joista toinen johtaa varmaan tasapeliin ja toinen epäselvään asemaan, niin valitsen jälkimmäisen. Kun teen näin kolmessa pelissä, voitan kaksi ja häviän yhden. Se on parempi tulos kuin kolme tasapeliä."
Objektiivisuuden puute on varsin yleinen asenne ongelma. Asemasta riippumatta pelaaja joko ei halua vaihtaa nappuloita pois tai sitten hänellä on vahva tarve vaihtaa niitä mahdollisimman paljon ja nopeasti. Toisinaan pelaaja saattaa pitää lähettiä aina paljon parempana kuin ratsua (tai toisinpäin), eikä suostu vaihtoon vaikka se kannattaisi (tai haluaa ehdoin tahdoin vaihtaa silloinkin kun se ei kannata). Eräs tapa saavuttaa objektiivisempi ote voisi olla se, että katsoo tietokoneen pelaamista. Koneella ei ole psykologisia heikkouksia. Se ei pelkää, ei toivo, eikä pitkästy. Janne Kejo kertoo voittaneensa erään selvän tasapeliaseman torniloppupelissä leikkimällä tietokonetta, kunnes vastustaja kyllästyessään teki ratkaisevan virheen menettäen sotilaan ja sen myötä koko pelin.
Objektiivisuuteen kuuluu myös kyky myöntää tekemiensä siirtojen huonous silloin kun ne oikeasti ovat huonoja. On muistettava siirtoa mietittäessä, että siirron tarkoitus ei ole oikeuttaa pelaajan aiemmin tekemiä siirtoja, vaan pelkästään parantaa hänen asemaansa. Jos paras tehtävissä oleva siirto on perua edellinen siirto ja siirtää nappula takaisin, niin tuo siirto on tehtävä, vaikka se jonkun toisen mielestä saattaisikin vaikuttaa "typerältä". Joskus jopa mestaritason pelaaja pelaa avoimin silmin heikon siirron sillä perusteella, että asemassa ollut parempi siirto "ei olisi oikeuttanut hänen aiemmin pelaamiaan siirtoja". Kyseessä on tilanne, jossa pelaaja pitää jääräpäisesti kiinni aikaisemmin valitsemastaan suunnitelmasta, vaikka laudalla tapahtunut kehitys onkin muuttanut sen epätarkoituksenmukaiseksi. Asema on periaatteessa arvioitava uudelleen joka siirron kohdalla.
__NOTOC__
| 