Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Armenialaiset kuningaskunnat

Malline:Huomautus

Aramealainen hautakivi.

Kulttuuripiiri: Lähi-Itä

Ajankohta: noin 1000 - 600 ennen ajanlaskumme alkua

Aramialaiset olivat luoteis-seemiläinen paimentolaiskansa, jotka asettuivat Syyrian ja Kaksoisvirranmaan alueelle noin 1100-900 eaa. He asuivat siellä useissa pienissä kuningaskunnissa.

Aramealaisten uskonto oli monijumalainen ja saanut vaikutteita eri kansoilta. He palvoivat sumerialais-akkadilaisia ja kanaanilaisia jumalia. Näitä olivat esimerkiksi sodanjumalatar Atta, rakkaudenjumalatar Attar, kuunjumala Sin, myrskynjumala Addad ja ylijumala El. Taiteessa he noudattivat asumamaansa perinteitä sekoittaen esimerkiksi Kaksoisvirranmaan ja heettien vaikutusta.

Aramean kielestä tuli Lähi-Idän yleiskieliMuokkaa

Vanhimmat arameankieliset teksti ovat ajalta noin 900 eaa. Tuolloin puhuttin vanhaa arameaa. Vuosina 900-800 eaa aramean kieli levisi laajalle ja sen kirjoitus syrjäytti aiemman nuolenpääkirjoituksen.

740-lluvulla eaa Assyrialaiset valloittivat aramealaisia alueita ja omaksuivat heidän kielensä valtakunnan viralliseksi kieleksi. Kielestä tuli Persian läntisten osien virallinen kieli 500 eaa. Virallisena kielenä siitä kehittyi ns. valtakunnan aramea, joka oli säännönmukainen ja saanut vaikutteita vanhasta persiasta. Aramea oli aikansa yleiskieli, jonka arabia syrjäytti vasta 800-luvulla.

Aramean kielistä kirjoitusta.

Aramealaiset aakkoset ovat foinikealaisten aakkosten sovellettu muoto. Se ja sen kaunokirjoitusmuoto ovat lähes kaikkien Lähi-Idän ja Intian nykyisten kirjoitusmuotojen esi-isiä. Kirjoitukseen vaikutti kirjoitusmateriaalin muutos kivestä papyruksesksi tai pergamentiksi. Tällöin syntyi kaunokirjoitettua tekstiä.

Osa myöhäisistä Raamatun Vanhan testamentin teksteistä on kirjoitettu arameaksi ja monet uskovat aramean olleen Jeesuksen puhekieli. Myöhemmin se oli eräiden juutalaisten opetuskirjoitusten (talmudin) kielenä.

Jo antiikin aikana aramean puhujat jakautuivat läntisiin ja itäisiin murteisiin. Tuolloin siitä alkoi kehittyä uusia kieliä, joista merkittävin lienee nykyisin Syyria. Läntistä arameaa puhutaan enää vain muutamissa Syyrian ja Libanon rajalla olevissa vuoristokylissä. Niissäkin arabia on saanut puhekielen aseman.

Lähi-Idän lukemattomat valtiot. Vaalean vihreällä Assyria. Monet pikkuvaltioista olivat aramealaisia.

HistoriaMuokkaa

Paimentolaiskansat ovat aina olleet osa Lähi-Idän historiaa. Myöhäisellä pronssikaudella ilmasto kuivui ja valtioiden yhtenäisyys heikkeni. Kuivuus sai paimentolaiset liikkumaan aiempaa laajemmille alueille karjansa perässä kunkin vuodenajan parhaita laitumia etsiessään. Taajamat pienenivät ja pian koko väestö oli liikkeellä.

Ensimmäiset mahdolliset viitteet aramealaisten olemassa oloon löytyvät Pohjois-Syyriasta ja Kaksoisvirranmaan pohjoisosien alueelta. Varmuutta siitä, että ne tarkoittavat aramealaisia ei kuitenkaan ole. Ensimmäinen varma maininta aramealaisista on noin 1100 eaa.

Aluksi vaiheessa aramealaiset olivat paimentolaisia ja karavaanivarkaita, jotka varastelivat Assyriassa ja Babyloniassa noin vuoden 1100 eaa lähtien. Pian he alkoivat muodostaa Syyriaan, Palestiinaan ja Kaksoisvirranmaahan pikkuvaltioita, joiden etuliite oli bit-, koti. He omaksuivat nopeasti valloittamansa alueen uskonnon ja kulttuurin.

1000-luvulla aramealaiset olivat asettuneet Syyriaan ja 700-luvulla aramealaisia kuninkaita oli pienissä kuningaskunnissa eri puolilla aluetta. Merkittäviä olivat esimerkiksi Hamat, Aram ja Bit Agusi. Nämä pienet kuningaskunnat pyrkivät vastustamaan Assyrian kasvavaa vaikutusta, mutta joutuivat alistumaan sen vallan alle.

800-luvlla aramealaiset olivat asettuneet Eufratin laaksoon, jossa he maksoivat veroa assyrialaisille ja 600-luvulla he levittäytyivät eteläiseen Kaksoisvirranmaahan, Babylonian maaseudulle. Aramealaiset olivat lähes kaikkialla Uus-Assyrian vallan alla.

Aramealaiset pysyivät merkittävänä kansanryhmänä Syyrian ja Anatolian alueella aina 600-luvun islamilaisiin valloituksiin saakka. Aramealainen kulttuuri sekoittui osittain naapurikulttuurien kanssa. Alueella oli lukuisia aramealaisia kuningaskuntia, joista merkittävin oli Palmyra. Se hallitsi 200-luvulla koko Välimeren pohjukkaa, ennen kuin roomalaisten onnistui valloittaa alue takaisin itselleen.

100-luvulta alkoi aramealaisten kääntyminen kristityiksi ja 300-luvulla suurin osa väestöstä oli kristittyjä. 600-luvulla alkaneen islamilaistumisen myötä uuteen uskontoon kääntyneet aramealaiset menettivät nopeasti kansalliset piirteensä.

SanastoMuokkaa

Aakkoset - äännekirjoitusta, jossa jokainen kirjain vastaa yhtä kielen äännettä.

Akkad - muinainen seemiläinen valtio noin 2350 eaa.–2150 eaa. Sekoittui paljolti aiemman sumerilaisen kulttuurin kanssa.

Anatolia - Välimeren ja Mustanmeren välissä sijaitseva Anatolian niemimaa muodostaa pääosan nykyistä Turkkia.

Assyria - sotilaskulttuuri, joka muodosti laajan valtakunnan Kaksoisvirranmaahan ja sitä ympäröivlle alueille

Eaa. - ennen ajanlaskun alkua. Tarkoittaa vuosia vuodesta nolla menneisyyteen päin.

Eufrat - Kaksoisvirranmaan hedelmällisen jokilaakson joista se läntisempi.

Heettiläiset - nykyisen Turkin alueella asustanut mahtava kansa, jonka sotilaat olivat kuuluisia rohkeudestaan. Omaksuivat ensinnä raudan käytön ja pitivät sen salaisuutena satojen vuosien ajan. Omaksuivat varhain myös hevoset.

Kaksoisvirranmaa - Läntisemmän Eufrat ja itäisemmän Tigris joen yhteinen hedelmällinen jokilaakso, joka oli eräs varhaisen kulttuurin syntypaikkoja.

Kanaanilaiset - Välimeren pohjukassa vaikuttanut kansa, jotka tunnetaan paremmin foinikialaisina. Merkittäviä kauppiaita ja merenkulkijoita. Kehittivät nuolenpääkirjoituksesta omat aakkoskirjoituksensa. Puhuivat aramealaisten tapaan seemiläistä kieltä, joka lienee melko läheistä sukua juutalaisten puhumalle hebrealle.

Karavaani - kamelijono, joka kuljetti mukanaan kauppatavaroita ja matkalaisia pitkiä matkoja erämaiden halki.

Monijumalainen - uskonto, jossa palvotaan useampaa kuin yhtä ainoata jumalaa. Jumalia saattaa olla vain joitakin tai niitä saattaa olla jopa tuhansia.

Murre - tietyllä alueella puhuttu tai tietyn ihmisryhmän käyttämä tapa puhua kieltä. Suomessa esimerkiksi Savon murre tai Stadin slangi.

Nuolenpääkirjoitus - kiiloilla savitauluun paineltu nuolenpäänmuotoisista kuvioista koostuvista merkeistä muodostuva tavukirjotus.

Paimentolaiset - eläinlaumoja paimentavat ja niiden mukana liikkuvat ihmiset. Suomessa osa saamelaisista oli aiemmin poro-paimentolaisia.

Papyrus - egyptiläisestä papyruskaislaista valmistettu, paperin tapainen kirjoitusmateriaali.

Pergamentti - käsitellystä nahkasta valmistettu kirjoitusmateriaali.

Persia - indoeurooppalainen, persialaisten puhuma kieli. Sukua yhtä lailla kreikalle, englannille kuin Intiassa puhuttavalle hindillekin. Persialaiset asuttivat 1000-luvulta lähtien osaa alueesta Kaksoisvirranmaan ja Intian välissä.

Pronssikausi - historian ajanjakso, jolloin tinan ja kuparin seos pronssi oli tehokkain työkalujen ja aseiden valmistusmateriaali. Lähi-Idässä pronssikausi jatkui noin 3500-1200 eaa.

Seemiläiset - alunperin Lähi-Idän paimentolaiskansoja. Seemiläisiä kieliä puhuvat nykyään esimerkiksi juutalaiset, arabit ja syyrialaiset.

Sumerialaiset - kaksoisvirranmaan ensimmäisen kaupungistuneen kulttuurin ja nuolenpääkirjoituksen kehittänyt salaperäinen kansa.