Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Bolivia

Kuuluu osana Esikolumbiaanisiin kulttuureihin.

Tiwanakun "Auringonportti".

Bolivian vuoristoisella ylängöllä syntyi noin 100-350 jaa suuri Tiwanakun kaupunki. Kaupunki oli suuren intiaanivaltakunnan keskus. Tiwanakun keskustaan rakennettiin suuria temppeleitä. Niissä palvottiin muun muassa maaäitiä, taivaanjumalaa ja ukkosenjumalaa. Tiwanakun asukkaat elivät muun muassa viljelemällä perunoita ja muita kasviksia. Lähellä on suuri Titicaca-järvi.

Imaston kylmeneminen ja kuivuminen laski järven pintaa, viljelmiin ei vesi riittänyt. Tiwanaku autioitui noin vuosina 1000-1050 jaa.

Tiwanakun alue hajosi kilpaileviin aimara-heimoihin.

MonumentitMuokkaa

Temppelit ja pyramidit olivat muinaisen Tiwanakun keskus. Pääkaupunki oli alaltaan 6 neliökilometriä ja siellä asui parhaimmillaan 40 000 ihmistä. Kivenkäsittely oli taitavaa. Rakennukset olivat monumentaalisia ja upeaa kivityötä. Kiviä tuotiin rakennuspaikalle 40 kilometrin päästä. Paikalle rakennettiin pyramidi-temppeleitä, vesialtaita ja palatseja maan, veden ja vuorten jumalille.

Monumentit ovat nykyään pitkälle raunioina, ainoastaan vahvimmat osat ovat jääneet ehjiksi.

Tiwanakun maatalousMuokkaa

Viljelyä harrastettiin sekä terasseilla että järviviljelynä. Järviviljelyssä viljelypenkereiden eli -kumpujen välisiä kanavia käytettiin lämpöpattereina hallan (eli yöpakkasten) varalta. Vesi varastoi auringon lämpoä päivisin ja luovuttaa sitä öisin. Lisäksi lähellä jäätyessään vesi luovuttaa lämpöä, joka nousee sen yläpuolisille kummuille ja näin lämmittää niitä Tätä viljelytapaa intiaanit kutsuivat nimellä suka collu .

 
Kalasasayan temppeli

NousuMuokkaa

Tiwanakua pidetään yhtenä merkittävimmistä inkojen edeltäjistä. Tiwanakon kaupunki sijaitsee Titicaca-järven kaakkoisrannalla. Tiedot kulttuurista ovat unohdettuja, sillä se ei jättänyt jälkeensä kirjoitettua historiaa.

Paikalla sijaitsi n. 1500 eaa alkaen pieni maatalouskylä ja sen lähellä toisia pieniä kyliä. Kaupunki alkoi kasvaa n. 100 jaa.

Suurvaltakaudella 350-400 jaa. vaikutus levisi jonkin matkaa Titicaca-järven laakson ulkopuolellekin.

 
Kultainan sauvajumala-riipus

Loistokaudella n. 725 - 1000 se levisi erityisesti itään, mutta myös kohti nykyistä Pohjois-Chileä.

Pohjoisempana Andeilla oli Warin valtio.

RomahdusMuokkaa

Kulttuuri romahti n. 1000-1100 tuntemattomasta syystä. Ainakin osasyynä lienee ollut samanaikainen kuivuus. Ihmisiä siirtyi asumaan suurista keskuksista pieniin kyliin.

Ranellemia rikkoutui ja syntyi tulipaloja.

Rakennelmien rikkoutuminen saattoi johtua maanjäristyksestä. Mutta yhtä hyvin ne saattoivat olla vieraiden valloittajien syytä.

Noin 1200 eaa alueen saviastiatyyli vaihtui. Samoihin aikoihin linnoitettuja kyliä ilmestyi. Nyt seudulla oli kilpailevia, pieniä, aimaroiden kuningaskuntia.

Keitä tiwanakulaiset olivatMuokkaa

Tiwanakun rakentajat olivat ehkä aimara- pukina ja uru-intiaaneja.

Fuerte de SamaipataMuokkaa

Samaipatan linnoitus on Unescon maailmanperintökohde Bolivian ylänköalueella, Andien itä-rinteillä. Se ei suinkaan ole sotilaallinen linnoitus, vaan inkoja edeltäneen kauden uskonnollinen keskus alkaen 300-luvulta (jaa). Jotkut ufo-intoilijat ovat väittäneet sitä lentävien lautasten laskeutumisalustaksi, mitä se tuskin kuitenkaan on. Sen sijaan tietyt kaiverrukset vuoren seinämissä on yhdistetty Haileyn komeetan vierailuun 1066.

Alue käsittää yli 40 hehtaaria. Se koostuu kahdesta osasta. Kallioista, joihin on kaiverrettu geometrisiä kuvio, käärmeitä, jaguaareja ja muita eläinhahmoja. Vuoren seinämässä on myös 12 kivistä istuinta, joita kutsutaan nykyään tietäjien valtaistuimiksi. Alueella on ollut viitisen temppeliä, joista vain perustukset ovat säilyneet sekä vesisammio. Etelässä sijaitseva raunioalue, joka on ilmeisesti ollut hallinnollinen keskus ja asuinalue. 1400-1600-luvuilla alue oli Inkojen hallussa.

Aimara-kuningaskunnat (1000-1400-luvuilla)Muokkaa

 
Aimaraintiaaneja nykyään.

Aimara-kuningaskunnat aloittivat Bolivian historiallisen kauden. He asuivat linnoitetuissa kaupungeissa Titicaca järveä ympäröivien kukkuloiden laella. He olivat jakautuneet kahteentoista kuningaskuntaan. Aimarat olivat sotaisia ja keskenään riitaisia. Lähes kaikki seitsemästä aimara-heimosta oli jakautuneet kahteen kuningaskuntaan. Tätä hajanaisuutta inkat hyödyttivät valloituksissaan. Inkojenkin yhteydessä aimarat säilyttivät jonkin verran autonomiaa (eli itsemääräämisoikeutta).

Yhteiskunnan rakenne oli monimutkainen. Kukin klaani (allu) jakautui ylempään (hanansaya) ja alempaan (urinsaya) puoliskoon. Ylempi puolisko käsitti aateliston ja alempi puolisko tavallisen kansan. Kukin klaani omisti maan yhteisesti eli omia maita ei ollut. Sen sijaan paikallispäälliköt (cacique) saattoivat omistaa omaakin maata ja palkata klaaneistaan työväkeä pelloilleen.

Sekä klaanien että paikallispäälliköiden palveluksessa oli uudisasukkaita. He vaihtoivat perunaan, lihaan, villaan ja kvinoaan oman alueensa tuotteita: rannikon asukkaat suolaa ja kalaa kun taas itäisen sisämaan asukkaat maissia ja hedelmiä. Näillä kaukaisilla alueilla aimarat elivät rinta rinnan muiden kansojen kanssa. Ylängöllä aimarojen keskuudessa eli uru-kansa, mutta heillä ei ollut oikeutta maahan ja espanjalaisten saapuessa he olivat hyvin köyhiä.

SanastoMuokkaa

eaa = ennen ajanlaskumme alun

jaa = jälkeen ajanlaskumme alun

klaani = perhettä huomattavasti suurempi sukulaisten joukko, johon kuuluu erilaisia serkkuja (pikkuserkkuja ja heitäkin kaukaisempia serkkuja)

pyramidi = kivestä tai maasta rakennettu tasaisesti ylöspäin kapeneva yleensä nelisivuinen rakennus tai rakennelma, mahdollisesti myös eräänlainen keinokukkula. Pyramideja on rakennettu yhtälailla Amerikoissa kuin Lähi-idän kulttuureissakin, eikä suinkaan sielläkään vain Egyptissä. Lähi-idän pyramidien esikuvana lienevät Sumerien temppelikukkulat eli Zikkuratit. Etelä-Amerikassa rakennuskulttuurilla on vähintään yhtä pitkät juuret.

terassiviljelmät = jyrkähköön rinteeseen rakennettuja porrasmaisia terasseja, joilla viljellä vaakatasossa ja estää eroosiota eli maaperän kulumista viettävillä rinneviljelmillä

uudisasukkaat = villiin maastoon tai erämaahan viljelmiä raivaavat ja uusia alueita asuttava väestö