Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Etiopia ja Nuubia

Kulttuuripiiri: Afrikan kulttuurit

Ajankohta: noin 3000 eaa -

Nuubia ja Etiopia ovat molemmat muinaisesta Egyptistä Etelään, Punaisenmeren tuntumassa ja Niilin varrella (niin kutsuttu Sininen Niili alkaa Etiopiasta) sijainneita ikivanhoja valtakuntia. Molemmilla valtioilla oli muinoin yhteyksiä Egyptiin.

Niilin yläjuoksulla Egyptin eteläpuolella sijaitsevassa Nubiassa oli jo hyvin varhain niin kutusuttujen mustien afrikkalaisten upeita, mutta meillä vähemmän tunnettuja korkeakulttuureja. Läheistä Etiopiaa taas pidetään yhtenä ihmisen alkukodeista. Etiopia on ollut ikivanha kuningaskunta ja kauan myös keisarikunta. Maassa puhutaan seemiläisiin kieliin kuuluvaa amharaa, jolla on oma ikivanha kirjoitustapansa. Maalla on ollut läheiset yhteydet Arabian niemimaalla sijainneisiin sukulaiskulttuureihin, joista tunnetuin lienee tarunomainen Saaba.

Nuubia

Naqan raunioita

Etiopian pohjoiseen ja Egyptistä Etelään, nykyisen Sudanin alueella sijaitsi historian kuluessa lukuisia perättäisiä kulttuureja. Kulttuurit sijaitsivat suunnilleen Sinisen ja Valkoisen Niilin yhtymäkohdassa sekä Atbara-joen ja Niilin risteyksessä. Nuubiaa ei voisi kuvitella afrikkalaisten kulttuurien syntmäkodiksi, sillä se on kuuma, kuiva ja miltei asumaton. Ilmasto oli kuitenkin 3000 vuotta sitten nykyistä miellyttävämpi. Puustoa oli nykyistä enemmän ja jopa viininviljely onnistui.

Roomalaisissa ja kreikkalaisissa lähteissä valtiota kutsuttiin Nuubiaksi. Valtio muodostettiin jo ennen Egyptiläisten tunkeutumista alueelle. Eräiden antiikin kirjailijoiden mukaan valtio kattoi aikoinaan suuria alueita Afrikasta sekä osia Aasiasta ja Euroopasta.

Muinaisen Nubian rajat olivat vaihtelevia, vaikka nykyinen Nubia on suurinpiirtein Pohjois-Sudanissa. Nubiassa oli kultakaivoksia ja sen nimi tuleekin muinaisegyptin kultaa tarkoittavasta sanasta Nub. Sitä kutsuttiinkin Vaikka Nuubialaiset omaksuivatkin vaikutteita Egyptistä, heillä oli kuitenkin omiakin jumalia kuten leijonajumala Apede-Mak.

Nabtan tasanko

Durra

Noin 10 000 vuotta eaa. tämä alue nykyisessä Nubian autiomaassa alkoi saada enemmän saedetta ja sinne syntyi järvi. Paimentolaisia hakeutui sen ympäristöön juottamaan karjaansa Keski-Afrikan suunnasta noin 8000 eaa. Väestö hoiti karjaansa ja valmisti keramiikkaa.

7000-luvulla eaa syntyi järjestäytynyt yhteisö, joka viljeli hedelmiä, palkokasveja, juureksia sekä hirssiä ja durraa, jotka ovat afrikkalaisia viljakasveja. Vain hieman myöhemmin he omaksuivat Lähi-idästä lampaiden ja vuohien kasvatuksen. Rakennettiin suurikokoisia tulisijoja. Strutsin munia muotoiltiin ja koristeltiin esineiksi.

Alueen kylät olivat järjestäytyneitä ja niissä oli kivisiä rakennelmia niin maan päällä kuin allakin. Kaivot olivat syviä ja niissä oli vettä ympärivuotisesti. Kehitys oli edennyt pidemmälle kuin Niilin rannoilla.

Noin 5000 vuotta ennen ajan laskumme alkua ja noin 1000 vuotta ennen Stonehengen rakentamista, alueen asukkaat rakensivat erään maailman varhaisimmista tähtitieteellisistä rakennelmista. Tutkimusten mukaan sitä voidaan pitää muinaisena kalenterina, jonka tarkoituksena oli määrittää kesäpäiväntasaus. Eräät tutkijat ovat epäilleet, että sitä saatettiin käyttää laajemminkin tähtitaivaan tarkkailuun. Sillä saatettiin esimerkiksi määritellä Orionin tähtivyön ilmaantuminen taivaalle. Kehä on ajoitettu ajalle 6400-4900 eaa.

Nabtan uskonnollisissa menoista on löydetty viitteitä, jotka saattavat liittää sen myöhempään Egyptiläiseen kulttuuriin. Uskonnollisissa menoissa uhrattiin karjaa, joka haudattiin kivistä rakennettuihin kammioihin. Tutkijat ovat kuitenkin huomauttaneet, että Nabtasta oli vielä pitkä matka Egyptin pyramideille pari tuhatta vuotta myöhemmin.

Kerma

Nuubialainen simpukkakoru noin 1800 eaa

Ensimmäinen nuubialainen korkeakulttuuri perusti Kerman kuningaskunnan, joka hallitsi Nuubiaa ja osia Egyptistä vuodesta 2600 eaa. Kerman asutuskeskus sijaitsi noin 700 kiometrin päässä Assuanista. Valtiosta on vain vähän tietoja lähinnä egyptiläisissä lähteissä ja omia kirjoituksia sillä ei ole. Aluksi (noin 2450-2050 eaa) rakennukset olivat pyöreitä akaasia-savi seinäisiä majoja. Niitä käytettiin myös temppeleinä ja jumalille tarkoitettujen lahjojen valmistukseen.

Noin 2200-2000 rakennuksia alettiin rakentaa polttamattomista savitiilistä, joita ei tunnettu muualla Niilin laaksossa vielä pitkään aikaan. Vuonna 2003 löytyi suurinpiirtein kolmannen karakterin paikkeilla sijaitsevasta Kermasta upeita patsaita, jotka esittivät Nuubialaisen dynastian "faaraoita". Kuninkaalliset haudattiin kukkulahautoihin tai pyramideihin ja alueella palvottiin monia Egyptiläisiä jumalia. Egyptiläiset valloittivan Nuubian noin 1520 eaa.

Kush

Napatalainen temppeli

Napata oli Kerman kulttuurin jatkuma 1100-luvulla eaa. Faaraoiden Egyptin taantuessa eteläinen provinssi alkoi kehittyä vahvasti omaan suuntaansa ja alkoi laajentaa vaikutusvaltaa myös pohjoiseen. Kushilainen Napata otti 700-luvulla eaa haltuunsa koko Egyptin. Egyptin vahvistuttua se alkoi kuitenkin vetäytyä Etelään kohti afrikkalaisia juuriaan.

Nubialainen kuningatar Meroesta

Saharan laajetessa Napatan seutu kuivui ja tämä lienee ollut osasyynä sen hylkäämiseen tärkeimpänä keskuksena, kun eteläisemmän ja vehreämmän Meroen merkitys alkoi kasvaa 590-luvulta eaa lähtien. Vuodesta 270 eaa eteenpäin kaikki tärkeimmät muistomerkit rakennettiin jo sen alueelle.

Meroen pyramideja

Egyptin siirtyminen raudakyttöön 600-luvulla eaa lienee ollut sysäys etelän kehitykselle. Raudan käsittelyyn tarvittiin puuta, jota saatiin tuolloin vielä etelästä. Käytössä oli ollut jo vuodesta 1100 eaa kameli, joka helpotti kuljetuksia pitkien matkojen päähän. Välimeren jalosteet vaihdettiin syvän Afrikan raaka-aineisiin.

Meroesta on jäänyt jälkeen myös omia kirjoitettuja tekstejä, mutta sen kieli on pysynyt myöhemmille tutkijoille arvoituksena. Oman kielen käytön vakiintuessa Meroelainen kulttuuri alkoi yhä voimakkaammin afrikkalaistua ja sen omaleimaisuus korostui. Sekä rakennukset että taide saivat vaikutteita kaikista ilmansuunnista. Meroesta löydetystä kuninkaallisesta kaupungeista löytyvät Afrikan historian merkittävimmät monumentit: temppelit ja palatsit. Uskonnon ja hallinnon lisäksi kaupunkiin keskittyi myös käsityö ja kauppa. Silti kaupungissa asui myös paljon maatalousväestöä. Tiedämme kuitenkin vasta vähän kaupungin arkielämästä. Meroen lisäksi alueella oli ainakin kymmenen muuta tärkeää kaupunkia, joista osassa asuttiin vielä pitkään kulttuurin jo unohduttua.

Kristillinen Nuubia: Aswan=Assuan

Kristilliset kuningaskunnat

300-luvulla Nuubiaan syntyi kolme kristillistä kuningaskuntaa: Nobatia, Alwa ja Makuria. Kristinusko saapui alueelle bysantista, eikä suinkaan Egyptistä tai Etiopiasta. Vielä roomalaiskaudella nuubialaiset olivat ryosteleviä barbaareja.

Nobatia oli valtakunnista lähimpänä Egyptia ja siksi kovimman arabialaistumisen ja islamilaistumisen paineen alla. Kenties siksi se liittyi 701 Mukuraan. Tällöin se säilytti kuitenkin jonkinlaisen itsehallinnon ja kyseessä oli kenties kaksoismonarkia. Vähitellen ne kuitenkin kukistuivat 1400-luvulle tultaessa islaminuskoisten arabien paineen alla.

Mukurra eli Makuria oli läntisin kuningaskunnista, joka nousi Kushin romahdettua. Valtakuntaa kutsutaan pääkaupunkinsa mukaan toisinaan myös Dongolaksi. Se hallitsi Niilin vartta kolmannelta viidennelle tai kuudennelle karaktille (ks. kartta). 500-luvulle mennessä se oli kääntynyt kristinuskoon. 600-luvulla muslimit valloittivat Egyptin ja Nuubia menetti yhteyden pohjoisen kristilliseen maailmaan. Vuonna 651 arabit hyökkäsivät ensikertaa sitä vastaan, mutta puolustus piti ja rauhansopimus kesti 1200-luvulle asti. Valtakunnan kukoistuskausi, "kultakausi" sijoittui 750-1150. Mukurra rappeutui 1400-luvulla sisäisiin ristiriitoihin ja pohjoisten muslimien hyökkäyksiin.

Erään dongolan kirkon (n. 550) pohjapiirros

Alwa eli Alodia oli eteläisin kolmesta kristitystä kuningskunnasta. Se kääntyi kristityksi 600-luvulla bysanttilaisten lähetyssaarnaajien vaikutuksesta niin sanottuun yksiluontoinen kristinusko, joka ei pitänyt Kristusta sekä jumalana että ihmisenä, kuten vallitseva kristinusko opettaa. Valtakunnan pääkaupunki Soba sijaitsi nykyisen Khartumin pohjoispuolella. Alwa oli kauimpana Egyptin vaikutuspiiristä ja viimeinen Nuubiassa, joka kääntyi islaminuskoon. Se joutui kuitenkin funjien valloittamaksi 1500-luvun alussa. Valloituksesta huolimatta se säilytti pitkään ominaispiirteensä.

Elämää kuningaskunnissa

Kristillisistä kaupungeista on selvinnyt, että niiden yhteiskunta oli yllättävän tasa-arvoinen. Rahan käyttö oli uskonnollisista syistä kielletty. Kaupungistuminen kehittyi vielä Meroeta pidemmälle. Niissä oli yhtä lailla hienoja kirkkoja kuin viini- ja kasvitarhoja. Käsityöläisyys kukoisti tärkeimpinä savenvalanta ja kudonta. Hyvinvointi oli ilmiselvää. Meroen aikakaudelta peräisin oleva Faras jatkoi kukoistusta vielä islamilaisellakin kaudella. Kristillisissä kuningaskuntien tuhoutuessa Kerman kulttuuri saavutti päätepisteensä ja alueen vaikutusvallan keskus siirtyi muualle.

Etiopia

Etiopia tunnettiin pitkään vielä 1900-luvullakin Abessiniana. Noin 45% nykyväestöstä puhuu eteläseemiläistä Amharaa tai sen pieniä sukulaiskieliä. Maalla onkin ollut läheiset yhteydet Arabian niemimaalle, jossa sen sukukieliä on puhuttu. Etiopiassa käytetään omaa ikivanhaa kirjoitusta. Maassa asuu hieman enemmän muslimeja kuin kristittyjä, jotka ovat pääosin Etiopian ortodokseja. Noin 1/10 asukkaista on animisteja eli harjoittaa ikivanhoja afrikkalaisia uskontoja. Etiopialainen kulttuuri on pitkälti afrikkalaista kulttuuria.

Puntin maa

Puntin kuvausta seinäkirjoituksia

Afrikan sarven salaperäinen valtakunta tunnettiin muinaisessa egyptissä paitsi nimellä Puntin maa (Pwenet), myös nimellä "jumalten maa" eli Ta netjer', joka tarkoitti että maa kuului Ralle ja sijaitsi auringonnousun suunnassa. Samaa nimitystä käytettiin muistakin itäisistä maista. Epäillään, että se olisi sijainnut Eritrean ja Pohjois-Etiopian alueella, mutta on mahdollista, että se sijaitsi myös Puntmaassa nyky-Somaliassa, sillä suitsukkeita ja mirhaa on edelleen alueella runsaasti.

Punt oli useiden ihmeellisten tuotteiden tarjoaja, josta tuotiin kultaa, eebenbuuta, norsunluuta, mirhaa, suitsukkeita, afrikkalaisia villieläimiä ja orjia. Muinaisissa egyptiläisissä kirjoituksisa kerrotaan kauppamatkoista alueelle. Egyptiläiset kävivät rosvojen pelossa kauppaa Puntin kanssa meriteitse pitkin punaista merta. Vanhimmat merkinnät Puntista ovat noin 2500 eaa. Merkintöjä on ainakin 1600-luvulle eaa.

Eräiden teorioiden mukaan Egyptin 25. dynastia olisi ollut alkuperältään Etiopialainen, eikä Nuubialainen, vaikka olisi vaikkutanut Nuubiasta käsin. Yleensä sitä kuitenkin pidetään nuubialaisena.

Damat-valtio

Rauniota Damat pääkaupunki Yehassa

Valtio joka tunnetaan myös nimellä D'mat oli kuningaskunta nykyisessä Eritreassa ja Pohjois-Etiopiassa 700-600-luvuilla eaa. Kuningaskunta mainitaan muutamissa kirjoituksissa, mutta sitä on tutkittu vain vähän. Ei tiedetä päättyikö Damat ennen Aksumin kautta, kehittyikö se Aksumilaiseksi vai oliko se yksi pienistä valtioista, jotka yhdistyivät Aksumin kuinkgaskunnaksi.

Kuningaskunta oli rautakautinen. Siellä rakennettiin kastelujärjestelmiä, kylvettiin hirssiä ja käytettiin auraa. On vaikea tietää, millaiset yhteydet sillä oli Arabian niemimaan saabalaiseen kulttuuriin. Tiedetään kuitenkin, etteivät etiopialaiset kielet kehittyneet saabalaisista kielistä ja on viitteitä, että seemiläisiä kieliä olisi puhuttu Etiopian alueella niinkin varhain kuin 2000 eaa. Nykyään ollaankin sitä mieltä, että saabalainen vaikutus oli vähäistä ja liittyi ehkä kauppayhteyksiin tai sotilasliittoon. Damatia seurasi ilmeisesti useita pienempiä seuraajavaltioita, kunnes Etiopia yhdistyi Aksumiksi.

Aksum laajimmillaan

Aksum

Pätkä Gezin kielistä Raamattua

Aksum oli kuningaskunta, joka sijaitsi nykyisten Pohjois-Etiopian, Eritrean ja paikoin myös Arabian-niemimaan alueella. Se oli antiikin aikana keskeinen tekijä Intian ja Välimeren välisessä kaupassa. Tarujen mukaan sitä pidetään liiton arkin säilytyspaikkana ja liitetään Saaban kuningattareen. Huippuaan valtakunta eli 300-luvulla ajanlaskun alun jälkeen.

Aksumissa käytettiin eteläseemiläistä, Arabian ja Hebrean sukuista, muinaista kieltä nimeltä Gez, jolla oli oma kirjoitustapansa, jota on käytetty myös myöhempien etiopialaisten kielten kirjoittamiseen. Geziä käytetään edelleen Etiopian kirkossa jumalanpalveluskielenä.

Merireitit sinisellä

Merireitti Egyptistä Intiaan perustettiin noin 100 eaa. Aiemmin oli käytetty rannikkoreittejä, joiden myötä pysähdyttiin useissa satamissa matkan varrella. Merireitti oli jäänyt toissijaiseksi. Tuolloin alettiin matkustaa suoraan valtameren yli käyttäen hyväksi monsuunituulia, mikä nopeutti matkustusta huomattavasti. Vuoteen 100 jaa mennessä reitti oli näivettänyt vanhemmat reitit.

Kuningattaren palatsin rauniot

Roomalaiset himoitsivat intialaisia tavaroita ja kauppalaivasto kasvoi valtavasti. Aksum oli ihanteellisessa paikassa uuden kauppareitin hyödyntämiseksi ja sen satamasta Aduliksesta tuli tärkein satama afrikkalaisille tuotteille. Aksumin kuninkaat näkivät kauppareittiverkoston rakentamiseksi mantereelle, jotta satama saisi tarvittavia tuotteita. Aksumin hallinta merireitillä Intiaan jatkui miltei tuhat vuotta.

Aksumin kaupunki

Aksumin kuningaskunnan pääkaupunki Aksum on myös Etiopian ortodoksikirkon pyhin kaupunki. Etiopialaiset uskovat, että Aksumissa säilytetään juutalaisten pyhää liitonarkkia. Kirkko on tarkkaan vartioitu ja vain yksi pappi kerrallaan huolehtii arkusta. Valtio omaksui kristinuskon valtionuskonnoksi 300-luvulla, toisena valtiona Armenian jälkeen. Legenda pappiskuningas Johanneksesta, joka alkujaan liittyi Intiaan, on 1400-luvulta asti yhdistetty Etiopiaan.

Lalibela ja Zagve dynastia

Lalibelan kirkko

Lalibela sijaitsee Pohjois-Etiopiassa ja on maan toiseksi pyhin kaupunki Aksumin jälkeen. Lähes kaikki sen asukkaat kuuluvat ortodoksiseen kirkkoon. Kaupunki on tunnettu basalttikiveen hakatuista 11 kirkosta, joiden rakentaminen aloitettiin 1100-luvulla. Eräs nykyisistä kirkoista on entinen vankila. Kirkot ovat siitä erikoisia, että ne on kaikki kaivettu ulos kalliosta, sen sijaan, että ne olisi rakennettu kivisistä osista.

Zagve dynastia hallitsi etiopiaa Axumin kuningaskunnan lopusta jostain 800-900-luvulta vuoteen 1270, kun Egyptin keisarikunta perustettiin. Se on parhaiten tunnettu kuningas Gebre Mesqel Lalibela, jolle on annettu kunnia Lalibelan kivikirkoista. Kuningaskunta sijaitse todennäköisesti Etiopian ylänköalueilla. Aikakautta pidetään Etiopian pimeinä vuosisatoina.

Keisarikunta

Maa on todistetusti ollut keisarikunta aina 1200-luvulta asti ja keisarikunta on käytännössä suoraa jatkoa Aksumin kuningaskunnalle. Ensimmäinen dynastia oli nimeltään Salomonin dynastia, joka uskoi periytyvänsä Salomonin ja Saaban kuningattaren pojista. Hallitsijoilla oli useita arvonimiä, kuten Juudan leijona, kuninkaiden kuningas ja Jumalan valittu. Dynastia oli etiopialaisen ortodoksikristillisyyden linnake. Sen ensimmäinen keisari Yekuno Amlak syrjäytti 1270 Zagve-dynastian. Hän väitti periytyvänsä isänsä puolelta Aksumin kuninkaista ja pystyvänsä myös jäljittämään tuon sukuyhteyden.

Liikkuva pääkaupunki

Portuqalilaisten saapuessa 1500-luvulla Etiopiaan, he eivät kyenneet löytämään Eurooppalaistyyppistä pääkaupunkia ja hallinnon keskusta. Tämä johtui siitä, että pääkaupunki oli hallitsijan turvallisuuden turvaamiseksi muuttunut säännöllisesti paikkaansa vaihtavaksi telttakaupungiksi, joka muutti hallitsijan perässä milloin minkäkin suuren kaupungin läheisyyteen. Pysyvää hallintokaupunkia ei siis ollut, vaan hallinto muutti hallitsijan perässä. Tämä toi strategista turvaa vihollisia vastaan. Tilanne ei toki alunperin ollut tällainen, vaan alunalkaen keisarikunnalla oli ollut useita perättäisi pääkaupunkeja. 1500-luvulta lähtien Etiopia olikin jatkuvasti muslimien hyökkäysten ja ryöstöretkien kohteena.

Gondar 1636-1855

Abessiinialaisia sotureita

Gondorin perusti Keisari 1635 ja se kasvoi maatalous ja kaupa kaupungiksi. Tuolloin oli taikauskoinen ajatus, että pääkaupungin nimen piti alkaa G:llä. Tarinan mukaan puhveli johti keisarin oikealle kaupungin paikalle. Vuodesta 1668 eri uskontojen edustajat asuivat omissa kaupunginosissaan. Kaupunki oli Etiopian pääkaupunki vuoteen 1855, jolloin se siirtyi Tewodros toisen toimesta Magdalaan. Muslimit tuhosivat kaupungin tuhottiin kahdesti vuosina 1864 ja 1866.

1700-luvun alusta alkaen dynastian merkitys alkoi laskea. Tuomarien taikka ruhtinaiden aikakaudeksi kutsutulla kaudella valtakunta hajaantui sotaherrojen taistelukentäksi. Keisarin merkitys väheni kuvainnolliseksi johtajaksi, joka asusti Gondarissa. Saman aikaisesti maa oli jakautunut ortodoksi kristittyjen ja muslimien väliseen uskonnolliseen sotaan, joka alkoi 1769 ja päättyi keisari Tewodros toisen kruunaamiseen 1855. Etiopiassa oli tällä kaudella useita muslimivaltioita.

Sanasto

amhara - kansallisuus ja kieli etiopiassa. Etiopian hallinnollinen ja virallinen kieli. 90% amharan kielen puhujista on maanviljelijöitä, joisa useimmat asuvat ylänköalueilla (eli korkealla meren pinnan yläpuolella tasangoilla). Kielenä amhara on eteläseemiläinen, eli se on läheistä sukua muille etiopialaisille seemiläisille kielille ( suurimpina Tigrinya, Eritrean virallinen kieli ja Tigré) sekä hieman etäisempää sukua vanhoille etelä-arabialaisille kielille, jotka nyt ovat kuolleet sukupuuttoon. Nykyiset eteläarabialaiset kielet ovat lähinnä arabian lähisukua. Etäisempää sukua se on muun muassa arabialle ja hebrealle. Amharalla ja sen sukulaiskielillä on yhteiskäytössä olevat aakkoset, jotka poikkeavat muista kielissä käytetyistä aakkosista.

Bysantti - eli Itä-Rooma oli valtakunta, joka oli Rooman valtakunnan perillinen Itäisen Välimeren alueella ja hallitsi Konstantinopolista (nykyisin Turkin Istanbul)käsin.

durra - on viljakasvi, joka kasvaa 1-5 metriä korkeaksi. Viljellyt lajikkeet ovat yleensä matalia. Durraa voi viljellä alueilla, jotka ovat liian kuumia ja kuivia esimerkiksi maissille, sillä sen vahapintaiset lehdet kestävät hyvin kuivaa. Siitä valmistetaan rieskoja ja puuroja.

eteläseemiläiset kielet - lue amharan kohdalta

hirssi - Hirssit ovat viljakasveja, joita viljellään Aasiassaja Afrikassa, keskiajalla myös Euroopassa. Siitä tehdään muun muassa puuroa.

kesäpäivänseisaus - se hetki (päivä) vuodesta, jolloin aurinko on taivaalla korkeammalla kohdallaan ja jonka jälkeen se alkaa laskea alemmas. Kesäpäivän seisaukseen saakka päivä (eli aika auringonnoususta auringonlaskuun) pitenee ja sen jälkeen se alkaa taas lyhentyä.

Kuningas Salomo ja Saaban kuningatar - Kuningas Salomo oli Israelin kuninkaan Daavidin 10. poika ja Israelin kuningas, joka oli kuulu viisaudestaan. Hänen viisautensa houkutteli hänen luokseen tarunomaisen ja valtavan rikkaan Saaban kuningattaren, jonka valtakunta sijaitsi Etelä-Arabiassa. Heidän välilleen on toisinaan viritetty romanssia, kenties koska molemmat olivat aikansa arvostettuja hallitsijoita. Tähän perustuu ajatus heistä periytyvästä kuningassuvusta. Tarun mukaan kuningatar olisi kotiin palattuaan synnyttänyt pojan nimeltä Menelik, josta sitten tuli etiopialaisen kuningashuoneen kantaisä. Väitetään, että Saban kuningatar olisi hallinnut Aksumissa, mutta valitettavasti Aksum on siihen liian nuori.

Liitonarkki - Juutalaisen uskonnon pyhä arkku, jossa säilytettiin kymmentä käskyä eli Mooseksen Jumalalta saamia laintauluja, erämaavaelluksella ravintona käytetyn mannan tähteitä ja Aaronin sauvaa, joka versomalla mantelipuuksi oli osoittanut Aaronin papillisen kutsumuksen ja jota käytettiin Israelin kruunajaisseremonioissa. Liitonarkki katosi babylonialaisten valloittaessa Jerusalemin 586 eaa (ennen ajanlaskumme alkua). Sitä ei kuitenkaan mainittu babylonialaisten sotasaaliissa. Sen kohtalosta onkin monenlaisia teorioita.

Stonehenge - kuuluisa Englannissa sijaitseva kivikautinen observatorio eli tähtien tarkkailu paikka, joka on rakennettu tähtitaivaan liikkeiden mukaan. Sitä on pidetty osoituksena kivikauden ihmisen tähtitieteellisestä ymmärryksestä. Ehkä osittain jo tästäkin syystä tähtitiedettä on kutsuttu vanhimmaksi tieteeksi, vaikka kivikaudella ja pitkään myöhemminkin sen harjoitus liittyi uskonnon harjoittamiseen. Esimerkiksi muinaisessa Egyptissä tähtiä pidettiin jumalina.

Lue lisää

Tiede 2005: Saban kuningatar Tarusta tulee totta?