Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Varhaiset kaksoisvirranmaan kulttuurit

Ajankohta: noin 8000 - 3100 ennen ajanlaskumme alkua

Kaksoisvirranmaan kehitys ennen varsinaisten korkeakulttuurien syntyä osoittaa, kuinka sivilisaatiot eivät synny tyhjästä, vaan niitä edeltää aina pitkä ja monipolvinen kehitys, joka tällä alueella kesti yli 5000 vuotta.

Jääkauden aikoihin pohjoista lämpimämmässä Kaksoisrtainmaassa elettiin kasvien keräilyllä, metsästyksellä ja kalastuksella. Ilmasto ja kasvillisuus muuttuivat, mikä ajoi ihmiset viljelemään maata. Maanviljely ja karjanhoito mahdollistivat väestönkasvun. Syntyi peltojen keinokastelua harjoittavia kyliä. Jotkut näistä kehittyivät aikaa myöten kaupungeiksi. Keramiikan ja metallinkäsittelyn aloittaminen mahdollisti omalta osaltaan käsitöläisten eriytymisen omaksi ammattikunnakseen. Kauppa levisi yhä laajemmalle alueelle. Monijumalaisella uskonnolla oli suuri merkitys. Temppeli kehittyi noin 5000 eaa suurten kylien keskuksiksi. Sodat alkoivat jo varhain. Alue sivilisoitui noin 3500-3200 eaa Uruk kaudella jolloin keksittiin kirjoitus.

Maanviljelyn alku

Kaksoisvirranmaassakin elettiin alussa suurriistan metsästyksellä, mm gasellin pyyntiä. Ihmiset monesti liikkuivat vuodenaikakierron mukaan.Tuolta ajalta on löydetty kaksoisvirranmaasta länteen sijaitsevasta Israelista mm villiviljan varastokuoppia. Lisäksi kerättiin mm villiruista ja villivehnää ja vesistöistä kalastettiin. Tämä ilmeni ns natuf-kulttuurissa. Mutta noin 9500 eaa alettiin viljellä ohraa ja vehnää. Lammas kesytettiin noin 8500 eaa Irakissa ja nauta Anatoliassa noin 6500 eaa. Varhaisin viljely oli ennen saviastioiden keksimistä. Saviastiathan olivat sopivia mm viljan säilyttämiseen niin että jyvät olivat tuholaisilta suojassa. Varhaiset viljelykylät saattoivat kasvaa hyvinkin suuriksi mm Jerikossa.

Tutkijat kiistelevät yhä siitä, minkä takia maata alettiin viljellä Lähi-idässä.

Ilmasto muuttui Lähi-idässä viljelyä suosivaksi. Toisaalta suurriista loppui metsästyksen ja ilmastonmuutosten takia. Niinpä ihmisten oli pakko alkaa syödä kasveja.

Toisten mielestä viljely alkoi kasteluviljelynä keitaissa, toisten mielestä aroalueilla, joilla sataa paljon.

Tell abu Huraira

Keski-Eufratin varrella sijaitsi muinoinen tuntemattoman niminen kylä, jossa välillä asuttiin ja joka välillä hylättiin. Nykyään tätä rauniokumpua sanotaan Tell Abu Huraira:ksi (Nimen voi kirjoittaa esimerkiksi Tell Abu Hureyra). Kylää tutkimalla on koetettu selvittää Lähi-idän maatalouden syntyä. Varhaisimmassa "Huraira 1"-kylässä asui pyöreissä majoissa metsästäjä-keräilijöitä. Tällöin noin 9500 eaa Lähi-idässä sateista. Niinpä ravinnon pystyi keräämään helposti luonnosta, kun sai mm tammenterhoja, pistaasipähkinöitä, villiä vehnää ja villiohraa jne. Lisäksi metsästettiin gaselleja, nautoja, lampaita ja pienempää riistaa. Niinpä kylässä saattoi asua noin 100-300 asukasta. Mutta sitten ilmasto noin 9000 eaa kuivui, ja tammenterhometsät ja jopa pistaasipensaat hävisivät. Niinpä ihmiset alkoivat syödä villiä viljaa ja muita kasveja. Kylässä saatettiin viljellä ruista.

Huraira 1 hylättiin noin 8200 eaa. ehkä ilmaston kuivumisen takia.

Noin 7700 eaa paikalle saapui uusia asukkaita. Nyt viljaa ja linssejä viljeltiin suuressa määrin. Alun gasellin metsästys väheni rajusti. Huraira 2:n talot olivat neliskulmaisia, ja tehty mutatiilistä, jotka oli keksitty näihin aikoihin. Vielä ei tunnettu saviastioita. Kylästä kehittyi suurin tunnettu tuon aikakauden kylä koko Lähi-Idässä. Noin 6900 eaa kylässä asui jopa 6000 asukasta yli 15 hehtaarin alalla. Kyläläiset siirtyivät gasellinmetsästyksestä karjanpitoon noin 7000 eaa. Vähitellen Turkin Anatoliassa kehittynyt saviastioiden valmistus levisi tännekin (n. 6000 eaa.) ja helpotti viljan säilyttämistä. Kudontataito oli kehitetty jo hieman tätä ennen (n. 6500 eaa.) ja osa naisista oli erikoistunut siihen. Kylä hylättiin noin vuoden 5900 eaa. tienoilla.

Vaikka Hurairan löydät eivät kaikkea maatalouden synnystä kerro, ne vihjaavat, että ilmaston ja kasvillisuuen muutos olisivat pistäneet maanviljelyn alulle.

Maanviljelyn omaksuminen oli hidas tapahtuma. Monin paikoin karjanhoidon ja viljelyn rinnalal metsästetiin. Jotkut erikoistuivat lähi-idässä esim lampaita paimentamaan, toiset enemmän asumaan paikalalan ja viljaa viljelemään.

Hassuna-, Halaf- ja Samarra-kulttuurit

Tällä kaudella noin 7000-5000 eaa maanviljely oli vakiintunut ja kuparin käyttö alkoi yleistyä. Oli merkkejä ihmisten eriytymisestä eri ammattikuntiin. Syntyi monia kulttuureja. Näihin kulttuureihin liittyi äitijumalatarpatsaita. Äitijumalalatteren uskottiin muun muassa takaavan suuren sadon. Kauppaa käytiin laajalla alueella Lähi-Idässä.

Nykyisen Pohjois-Irakin esi-Hassuna- ja Hassuna-kaudella 6600–6300 eaa viljeltiin maata alueilla, joilla satoi tarpeeksi viljelylle. Mutta metsästys oli yhä tärkeä elinkeino. Ihmiset asuivat pienehkoissä kylissä, joissa oli korkeintaan muutama sata asukasta. Talot olivat monihuoneisia ja savitiilestä tehtyjä. Niissä saattoi olla harjakatot. Kylissä saattoi olla noin 100 - 300 asukasta. Asutus oli puolipysyvää, kun kylät hylättiin huonoina satovuosina. Myöhemmältä Hassuna-kaudelta on löydetty suuria varastoja, joissa oli lingon ammuksia. Joidenkin meilestä Hassunan kulttuuri hävisi, kun n 6200 eaa alkoi pitkä kuivuus.

Halaf-kulttuuri levisi Pohjois-Irakissa ja Pohjois-Syyriassa Hassunan jälkeen. Halafin kulttuurin arvellaan olleen osittain liikkuva. Tällöin se olisi perustunut osaksi metsästykseen, osaksi karjan ja lampaiden paimentamiseen. Halafin kulttuuri tunnetaan pyöreäpohjaisista taloista, joihin johtaa neliskulmainen käytävä. Näitä kutsutaan nimellä tholos. Luultavasti ne olivat temppeleitä. Halafin keramiikka oli hyvin taitavasti tehtyä. Halafin kaudella tulivat käyttöön yksityisomistuksesta kertovat sinetit. Halaf-kaudella lienee ollut jonkinlainen ylimystö.

Hassunan jälkeen tulleella Samarra-kaudella aloitettiin pienimuotoinen viljan keinokastelu Keski-Kaksoisvirtainmaassa. Niinpä oli mahdollista viljellä maata paikoissa, joissa lähteiden vesi ei kostuttanut maata tai satanut kyllin. Jotkut Samarran kulttuurin kylät olivat linnoitettuja ja niissä oli pieniä temppeleitä. Oli kuparikausi. Sinetit viittaavat yksitysomistukseen. Äitijumalatar oli yhä tärkeä.

Ubaid-kulttuuri

Viimeistään ubaidilaiset (n. 5300-4100 eaa) asuttivat eteläisen Kaksoisvirtainmaan. Ubaidilaiset rakensivat eteläisessä Kaksoisvirranmaassa laajenevia viljan kastelujärjestelmiä, mikä enteili kaupunkivaltioiden syntyä. Ubaidilaiset tunsivat kuparin, ja sitä kuljetettiin mm. vuorilta pitkin Eufrat-jokea.

Tuolta ajalta ei ole kirjoitettua aineistoa, vain kylien ja temppelien jäänteitä on löydetty. Ei osata sanoa, keitä ubaidilaiset olivat. Ubaidilaisia on epäilty sumerilaisiksi, mutta varmaa tämä ei ole. Joka tapauksessa ubaidilainen talo muistutti myöhempää sumerilaista taloa.

Ubaidin alkuvaihe oli Samarran kulttuurin aikalainen. Tuolloin Etelä-Kaksoisvirtainmaassa oli melko tasa-arvoisia suuria 300-600 asukkaan maanviljelykyliä.

Mutta tilanne muuttui noin 4500 eaa, jolloin kylät alkoivat kasvaa. Eridusta tuli tuolloin ehkä 5000 asukkaan, suomalaisen pitäjän kokoinen keskus, ajan mittojen mukaan suuri. Kaupungin keskustassa oli temppeli. Abadassa oli näihin aikoihin eri kokoisia taloja, mikä kertoo yhteiskunnan epätasa-arvoistumisesta. Buadin vaikutus laajeni pohjoiseen.

Pohjois-Kaksoisvirranmaassa oli muun muassa Tell Brakin keskus, joka oli tuohon aikaan nähden suuri, ehkä yli 10000 asukasta.

Etelä-Mesopotamiassa oli pulaa kivestä, metallista ja puusta. Niinpä ihmiset tekivät poltetusta savesta sirppejä, nauloja, kirveitä jne.

Ubaidin kylien johdossa oli päälliköitä, "sheikkejä", joiden valta perustui uskontoon. Mutta he eivät liene olleen niin mahtavia kuin myöhemmät ruhtinaat ja pappiskuninkaat. Yhteiskunnan uskotaan jakautuneen sukuihin, joilla oli varallisuuseroja. Ubaidin asutuskeskukset eivät olleet linnoitettuja, niin kuin pohjoisempana Kaksoisvirranmassa.

Temppeli varastoi viljaa huonojen vuosien varalle. Oli myös kartanoita, joiden suurperhe saattoi ylläpitää viljavarastoa. Pyörä ja hidas savenvalanta pyörä (tournette) helpotti symmetristen saviastioiden valmistusta. Ubaidin kulttuuri levisi Persianlahdelle ja Kaakkois-Turkkiin, ehkä kaukokaupan välityksellä. Ubaidin kaudella oli myös pohjoisessa Kaksoisvirranmaassa suurehkoja keskuksia.

Ubaidin keramiikkatyyli vaihtui loppukaudella vähitellen Urukin keramiikaksi.

Urukin kulttuuri

Urukin kulttuurin luojat olivat sumerilaisia, jotka asuivat Etelä-Kaksoisvirranmaassa, Aika noin 4300 - 3100 eaa. oli alueella korkeakulttuurin muodostumisen ja kaupungistumisen aikaa. Kuden alussa Nippur oli merkittävä keskus. Uruk-kaudella syntyi temppelin ohjaama valtio, jota johti pappiskuningas viimeistään noin 3500 eaa. Kaupungistuminen oli rajua ja maaseutu lähes tyhjeni. Temppeli hoiti maan taloutta. Papiston valta oli vahva. Temppelit olivat kauden lopulla valtavia. Ilmasto kuivui. Alettiin käyttää orjatyövoimaa, jota hankittiin läheisiltä kukkuloilta. Luultavastii Uruk-kauden alussa Nippur ja Uruk kilpailivat ylivallasta. Uruk voitti.

Noin 3500 eaa Urukin kulttuurin vaikutus levisi Pohjois-Kaksoisvirranmaahan. Sieltä Tell Hamoukarista on löydetty merkkejä ehkä urukilaisten hyökkäyksestä.

Uruk-kaudella hallinnon avuksi otettiin käyttöön sylinterisinetit. Kauppasiirtoloita perustettiin muualle. Kuparia tuotiin paljon ulkomailta. Dreija otettiin käyttöön. Sarjatyönä valmistettiin kupari- ja saviastioita. Kulttuurin loppupuolella noin 3400-3200 eaa kehittyi varhainen kuvakirjoitus, joka vähitellen muuttui nuolenpääkirjoitukseksi vuoteen 2900 eaa mennessä.

Ei osata sanoa miksi maaseutu tyhjeni. Toisten mielestä monet ihmiset muuttivat vapaaehtoisesti kaupunkiin uskonnon pyhien paikkojen lähelle tai sotaisaa vihollisia pakoon. Toiset sanovat, että kasvavien kaupunkien väki haki maaseudun asukkaita väkisin kaupunkeihin työvoimaksi. Kolmansien mielestä kuivuus ajoi ihmiset raatamaan yhteisten kasteluviljelypeltojen ääreen.

Joka tapauksessa myöhäisen Uruk-kauden temoppelit olivat valtavia, ja suuri määrä ihmisiä oli ollut niitä rakentamassa.

Jemdet Nasr-kausi

Uruk-kauden jälkeen tuli 3100-2900 eaa vallinnut Jemdet Nasr (voidaan kirjoittaa Jamdet Nasr jne.) kausi, jota voitaneen pitää vain Uruk-kauden jatkona tai esidynastisen Sumerin ajan alkuna. Tuolloin kuvakirjoitusta alettiin kirjoittaa kapeilla kiilamaisilla painanteilla. Kirjoitusta käytettiin yhä lähinnä vain erilaisten tavaraluetteloiden ja vastaavien laatimiseen. Kirjallisuutta ei harrastettu, niin kuin Mesopotamiassa myöhemmin. Hallinto keskittyi ja byrokratia kasvoi. Kaudelta on löydetty vain vähän merkkejä kauas ulottuvasta kaupasta.

Kausi muistuttaa kulttuuriltaan Uruk-kautta. Uruk kasvoi kaupunkina suurimpaan kokoonsa. Sen ympärille rakennettiin muurit. Sumerilaisen tarun mukaan rakennuttaja olisi ollut sen ajan supersankari Gilgamesh, mutta varmuutta siitä ei ole. Kauden lopussa oli suuri tulva, jota on joskus väitetty Raamatun vedenpaisumukseksi.

Seuraavaksi: Sumerilaiset

Sanastoa

emmer = Muinaisvehnä. Heinäkasvi, jota alettiin viljellä n. 7800 - 7600 eKr. Durum (eli makaroni) vehnän esiäiti. Emmervehnästä on olemassa myös villi muoto. Emmerviljaa alkeellisempi viljellyn vehnän muoto oli ns. yksijyvävehnä. Nykyiset viljellyt vehnät ovat lähinnä näiden kahden vehnän risteytyksiä.

keinokastelu = Joesta tai järvestä johdetaan vettä ja yleensä lannoitteeksi myös lietettä pelloille. Näin turvataan riittä veden ja ravinteiden saanti alueella, jossa paikallinen sademäärä ei yksistään riitä viljelyyn. Mahdollistaa ehkä useammankin (2-3) sadon vuodessa.

keramiikka = Korkeassa lämpötilassa poltetut saviesieneet, yleensä astiat. Polton yhteydessä savesta tulee kovaa ja veteen liukenematonta.

kuvakirjoitus = merkistö, jossa jokainen merkki tarkoittaa yhtä kokonaista sanaa. Kuvia yhdistelemällä saadaan uusia sanoja ja merkityksiä. Yhdellä merkillä saattaa olla myös useampi merkitys. Yleensä kuvakirjoituksen jälkeen seuraava vaihe kirjoituksen kehittymisessä on tavukirjoitus. Alkuperäisessä Uruk-kirjoituksessa oli käytössä n. 1500 merkkiä ja se yksinkertaistui myöhemmin n. 600:an, kun se alkoi vähitellen kehittyä nuolenpääkirjoitukseksi.

orjuus = Pakkotyötä, jossa ihminen katsotaan toisen ihmisen omaisuudeksi. Aluksi orjat olivat usein sotavankeja tai velkaantuneita (jolloin orjuus saattoi olla määräaikaistakin pakkotyötä). Joskus orjina käytettiin myös rikollisia. Myöhemmin orjat olivat usein aiempien orjasukupolvien jälkeläisiä. Useimmiten (muttei aina) orjilla oli myös mahdollista käydä kauppaa. Nykyään orjuus on virallisesti kielletty, mutta laitonta pakkotyötä ja jopa ihmiskauppaa esiintyy siitä huolimatta eri puolilla maailmaa.

pappiskuningas = Yhtä aikaa sekä maallinen että hengellinen johtaja siis ylipappi ja samalla valtion hallitsija eli kuningas. Asema perustuu usein uskonnollisiin tekijöihin. Hänellä oli asema uskonnollisissa rituaaleissa. Valta ei välttämättä ole periytyvää (vrt. paavi) eli siirry pappiskuninkaan lapsille.

sinetti = Henkilön tai yhteisön tunnus, jolla "allekirjoitettiin" asiakirjoja ja varmistettiin niiden aitous. Saatettiin painaa joko vahaan, lakkaan tai Mesopotamiassa usein saveen. Sinettileimasimen haltijalla saattoi olla valtaa käyttää esimiehensä (esim. kuninkaan) tai edustamansa yhteisön (esim. temppelin) puolesta.