Suomi itsenäistyy

Aikajana
Ensimmäinen maailmansota
1914 – 1918 Suomi itsenäistyy
1917 - 1918 Suomen sisällissota
1918 - 1930 Suomi sisällissodan jälkeen - äärioikeiston nousu
1920 – 1940 Elämää Suomessa 1920- ja 1930-luvuilla

< S3 Suomea luodaan, rakennetaan ja puolustetaan

  • Lorem ipsum, Finnia respublica parlamentaria est principali cum gubernatione Helsingiae.
  • Anno 1918, nuper nata civitas bello civili dividitur.
  • Prima cognita scripta nominis Finniae apparitio in runicis saxis tribus esse putatur..
  • Primi Suecici coloni Finnicum in litus Mediaevali epocha, adhuc saeculo XII, egressi sunt
  • Per Secundum Bellum Mundanum, Finnia et Unio Sovietica bis inter se pugnavere

Suomessa haaveillaan itsenäistymisestäMuokkaa

Suomi oli kehittynyt 1800-luvun aikana osana Venäjää suuriruhtinaskunnaksi, missä lainsäädäntö, uskonto ja kielet erosivat keisarikunnan muista osista. Samalla suomalaiset olivat omaksuneet ajatuksen Suomesta ja suomalaisuudesta, omasta kansasta ja kulttuurista, jotka olivat erilaisia kuin muualla keisarikunnassa. Kun Venäjän johto pyrki 1900-luvun alussa yhtenäistämään keisarikunnan lainsäädäntöä ja päätöksentekojärjestelmää, Suomessa monet kokivat tällaiset toimet laittomana puuttumisena Suomen itsehallintoon. Haaveet itsenäisestä Suomesta saivat lisää kannatusta. Aktivisteiksi kutsuttu joukko kiihkeitä itsenäisyyden kannattajia alkoi suunnitella käytännön suoraa toimintaa, jonka tavoitteena oli Suomen itsenäistyminen. Aktivistit eivät kaihtaneet laittomia toimenpiteitä eivätkä edes avointa väkivaltaa Suomen itsenäisyyttä tavoitellessaan. Vuonna 1904 aktivisti Eugen Schauman ampui Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin ja välittömästi sen jälkeen itsensä. Kenraalikuvernööri oli antanut määräyksiä, jotka suomalaiset kokivat pyrkimyksenä venäläistää maa.

Yksi itsenäisyysaktivistien tunnetuimmista projekteista oli vuonna 1914 alkunsa saanut jääkäriliike. Jääkärit olivat nuoria miehiä, jotka lähtivät salaa Saksaan saamaan sotilaskoulutusta saksan armeijalta. Jääkäriliikkeen tavoite oli käynnistää aseellinen kapina, jonka avulla Suomi voitaisiin erottaa Venäjästä. Liikkeen toiminta oli luonnollisesti Venäjän lakien mukaan laitonta. Saksa oli Venäjän vihollismaa, jota vastaan Venäjä kävi parhaillaan ensimmäistä maailmansotaa. Siksi jääkäreiden oli lähdettävä maasta salaa. Jääkäriksi lähti melkein 2000 suomalaismiestä. Suomi ehti kuitenkin itsenäistyä ennen heidän palaamistaan Saksasta eikä aseelliselle kapinalle ollut tarvetta.

Valtalaki - vasemmistolainen eduskunta julistaa johtavansa maataMuokkaa

Ensimmäisessä maailmansodassa erityisesti Saksalle kärsityt tappiot ja sisäiset ongelmat ajoivat Venäjän keväällä 1917 vallankumoukseen ja keisarivalta kaatui. Venäjän väliaikainen hallitus nimitti Suomeen uuden senaatin. Suomessa tilanne nähtiin perustuslaillisena kriisinä. ajateltiin, että Suomessa korkeimman vallan olisi pitänyt olla eduskunnalla eikä Venäjän väliaikaisella hallituksella.

Suomen eduskunta julistautui korkeimmaksi valtiomahdiksi 18. heinäkuuta hyväksytyllä valtalailla. Laki siirsi kaiken siihen asti tsaarille ja suuriruhtinaalle kuuluneen vallan eduskunnalle, poikkeuksena ulko- ja sotilaspolitiikka. Valtalaki ei koskaan tullut voimaan, sillä sitä vastustanut Venäjän hallitus hajotti eduskunnan. Vaaliliittoon yhdistynyt porvaristo sai syksyn vaaleissa uuteen eduskuntaan enemmistön. Vasemmistossa koettiin, että väliaikaisen hallituksen päätös hajoittaa eduskunta oli ollut laiton.

Kun kommunistinen puolue kaappasi vallan Venäjällä marraskuussa 1917 Suomen oikeistolainen hallitus halusi irtautua Venäjästä mahdollisimman nopeasti. Heille oli kuitenkin ongelmallista, että ainoa jonkin tason neuvotteluihin kykenevä osapuoli Venäjällä olivat neuvostovaltaan suuntautuneet bolševikit. Porvarit halusivat hakea itsenäisyydelle tunnustuksen länsimailta, kun taas sosialidemokraatit halusivat sen Venäjän bolševikkihallitukselta. Epäselvässä tilanteessa eduskunta julistautui ”toistaiseksi” korkeimman vallan haltijaksi 15. marraskuuta.

ItsenäisyysjulistusMuokkaa

 
Itsenäisyysjulistus.

Svinhufvudin senaatti eli Suomen hallitus luki laatimansa itsenäisyysjulistuksen 4. joulukuuta 1917 eduskunnalle, joka hyväksyi sen kaksi päivää myöhemmin porvaripuolueiden äänin 100–88. Julistuksen hyväksymispäivä, 6. joulukuuta vakiintui myöhemmin Suomen kansallispäiväksi, itsenäisyyspäiväksi.

Svinhufvudin hallitus lähetti heti itsenäisyyden tunnustamispyynnön Ruotsille, Norjalle, Tanskalle, Saksalle, Ranskalle ja Britannialle. Keskeiset valtiot eivät kuitenkaan suostuneet tunnustamaan itsenäistä Suomea, ennen kuin entinen emämaa Venäjä sen tekisi. Venäjän kansankomissaarien neuvoston antoi 31.12.1917 esityksen Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta. Allekirjoittajina olivat mm. Lenin, Trotski, Petrovski, Stalin.

 
Venäjän kommunistijohdon allekirjoittama Suomen itsenäisyyden tunnustamisasiakirja. Allekirjoittajien joukosta löytyvät mm. Neuvostoliiton valtion myöhemmät johtajat V. I. Lenin ja Josif Stalin.

Muiden maiden tunnustus Suomen itsenäisyydelleMuokkaa

Venäjän jälkeen Ranska ja Ruotsi tunnustivat Suomen 4. tammikuuta sekä ja Tanska ja Norja 10. tammikuuta. Saksan tunnustus julkaistiin 6. tammikuuta, mutta valtakunnankansleri Georg von Hertling kertoi jälkeenpäin tunnustamisen tapahtuneen jo 4. tammikuuta. Kaikkiaan 15 maata tunnusti Suomen itsenäisyyden vuoden 1918 aikana, mutta esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian tunnustus saatiin vasta keväällä 1919.

Suomi lähetti Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin erityisiä valtuuskuntia ilmoittamaan itsenäistymisestä ja kiirehtimään tunnustuksia. Suurin osa tunnusti Suomen itsenäisyyden vuoden 1919 loppuun mennessä

KuviaMuokkaa

AsiasanatMuokkaa

Katso myösMuokkaa

Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:

Aiheesta muuallaMuokkaa