Suomi sisällissodan jälkeen - äärioikeiston nousu

Aikajana
Ensimmäinen maailmansota
1914 – 1918 Suomi itsenäistyy
1917 - 1918 Suomen sisällissota
1918 - 1930 Suomi sisällissodan jälkeen - äärioikeiston nousu
1920 – 1940 Elämää Suomessa 1920- ja 1930-luvuilla

< S3 Suomea luodaan, rakennetaan ja puolustetaan

  • Suomi oli sisällissodan päättymisestä huolimatta jakautunut kahtia 1920- ja 1930-luvuilla.
  • Osa valkoisten puolella taistelleista perusti Lapuan liikkeen.
  • Lapuan liikkeen tavoitteena oli vasemmiston toiminnan kieltäminen.
  • Lapuan liike käytti väkivaltaisia menetelmiä tavoitteensa saavuttamiseksi.
  • Kommunistien toiminta kiellettiin Suomessa liikkeen vaatimuksesta.
  • Lopulta Lapuan liike lakkautettiin Mäntsälän kapinan vuoksi.

Sisällissodan jälkeen Suomi oli jakautunut kahtiaMuokkaa

 
Asein ja suksin varustautuneet heimosoturit. Suomalaiset vapaaehtoiset tavoittelivat suomensukuisten kansojen alueista muodostettua Suur-Suomea. Kuva on todennäköisesti Aunuksen sotaretkeltä.

Sisällissodan kahtiajako ja hävinneiden ankara kohtalo näkyivät Suomessa pitkään sodan jälkeen. Hävinneiden punaisten puolella taistellut työväestö ja vasemmisto järjesti omia tilaisuuksiaan, perusti omat erilliset urheiluseuransa ja harrastusjärjestönsä. Osa valkoisen puolella taistelleista osallistui sisällissodan jälkeen Venäjän sisällissodan yhteydessä käytyihin heimosotiin, missä suomalaiset vapaaehtoisjoukot yrittivät nostattaa Karjalan asukkaita kapinaan ja tavoittelivat niiden alueiden liittämistä osaksi Suur-Suomea. Heimosotien aika päättyi Suomen ja Neuvostoliiton vuonna 1920 solmimaan Tarton rauhaan, minkä myötä Suur-Suomi -aate koki kovan kolauksen.

Suomessa katkeruus ja epäluulo jatkuivat molemmilla puolilla päättyneen sisällissodan rintamalinjoja. Vaikka sota oli päättynyt valkoisten voittoon, moni valkoisten kannattajista koki, ettei sisällissodan jälkeisestä Suomesta tullut sellainen maa, jonka puolesta he olivat sodassa taistelleet. Vankileireiltä vapautuneet punaiset palasivat osaksi yhteiskuntaa, osa armahdettiin etuajassa ja vähitellen he saivat kansalaisluottamuksensa takaisin. Myös vasemmistopuolueiden toiminta käynnistyi uudelleen ja kommunistit saivat eduskuntaan useissa vaaleissa 1920-luvulla yli 20 kansanedustajaa, mikä ärsytti osaa valkoisten puolella taistelleista.

Lapualla kommunistit järjestivät 1929 juhlat, joiden ohjelmistossa pilkattiin Mannerheimia ja itsenäistä Suomea. Noin tuhat ihmistä ympäröi työväentalon. Lapualaiset marssivat taloon sisälle ja lausuivat: "Täällä on jo tarpeeksi pilkattu Jumalaa, harjoitettu maanpetoksellista toimintaa ja halvennettu isänmaata, nyt se leikki loppuu tähän kerta kaikkiaan!" Ilmoituksen jälkeen lapualaiset riisuivat väkivaltaisesti kommunistien punaiset paidat ja heittivät paikalle saapuneen kansanedustajan ulos. Lopulta välikohtaus muuttui joukkotappeluksi. Lopulta kommunistit ajettiin pois Lapualta. Tapahtumasta sai alkunsa Suomen tunnetuin äärioikeistolainen kansanliike, Lapuan liike. Liikkeen johtoon nousi pohjalainen talonpoika Vihtori Kosola.

Monissa Euroopan maissa vastaavat äärioikeistolaiset liikkeet, kuten Saksan natsipuolue tai Italian fasistipuolue, onnistuivat kaappaamaan vallan ja muuttamaan kotimaansa yhden puolueen diktatuureiksi. Myös Lapuan liikkeen kannattajien uskotaan pyrkineen tällaiseen Suomessa 1930-luvun alussa.

Väkivaltainen Lapuan liike vaati vasemmiston toiminnan kieltämistäMuokkaa

 
Työn Ääni -lehden faktori Eino Nieminen pahoinpideltynä ja riisuttuna Vaasan oikeustalon edessä (musketti.M012-HK19910119-56)

Lapuan liikkeellä oli useita eri vaikutuskeinoja. Kansalaiskokoukset, kansalaislähetystöt ja mielenosoitukset olivat kansanliikkeen rauhallisia toimintamuotoja. Lapuan liike käytti kuitenkin myös väkivaltaisia keinoja. Liikkeen edustajat pyrkivät sulkemaan työväentaloja sekä häiriköivät vasemmiston tilaisuuksissa. Lisäksi Lapuan liike suoritti kunnanvaltuustojen "puhdistamisia", joissa kommunisteiksi tunnettuja kunnanvaltuutettuja painostettiin ja peloteltiin eroamaan. Lapuan liike halusi vaati myös, että kommunisteilta olisi kielletty äänestäminen ja vaaleissa ehdolle asettuminen.

Lapuan liike ei kaihtanut voimakeinoja, mikä johti myös lakien rikkomiseen. Tunnetuin toimintamuoto oli kommunistien ja muiden vasemmistolaisten "muilutukset" (kyyditykset), jotka olivat enemmän tai vähemmän väkivaltaisia. Osa kyyditetyistä päätyi itärajan yli Neuvostoliittoon. "Lapuan lain" nojalla lapualaiset syyllistyivät laittomien kyyditysten lisäksi lukuisiin pahoinpitelyihin ja jopa muutamiin murhiin. Esimerkiksi kesän 1930 aikana Lapuan liikkeen edustajat suorittivat noin 250 vasemmistolaisten kyyditystä.

Lapuan liikkeen toimintaan ei juuri puututtu. Monet poliisit ja oikeuden tuomari olivat sisällissodan jälkeisessä Suomessa sitä mieltä, että liikkeen toiminta oli laittomuudestaan huolimatta oikein. Monet pitivät sitä lain hengen mukaisena ja sisällissodan hävinneen puolen kannattajiin kohdistuvaa väkivaltaa oikeutettuna. Väkivaltaisistakaan kyydityksistä ei välttämättä tuomittu ketään, vaikka syylliset usein tiedettiinkin.

Syksyllä 1930 Lapuan liikkeen edustajat kuitenkin sieppasivat Suomen entisen presidentin K. J. Ståhlbergin vaimoineen Helsingistä ja kyydittivät nämä aina Mikkeliin asti. Laillisuuden kannattajana tunnettu Ståhlberg oli pitkään ollut Lapuan liikkeen silmissä vihollinen. Entinen presidentti oli kuitenkin Suomessa edelleen kunnioitettu henkilö ja hänen kyydittämisensä vaikutti kielteisesti Lapuan liikkeen kannatukseen.

Talonpoikaismarssi oli Lapuan liikkeen voimannäyttöMuokkaa

 
Talonpoikaismarssi v.1930, osanottajia Senaatintorilla. Yli 12 000 miestä kokoontui Talonpoikaismarssin pääjuhlaan 7. heinäkuuta 1930 Helsingin Senaatintorille, jossa vastassa marssijoita oli Suomen korkein valtiollinen ja sotilaallinen johto. Tarkoituksena oli tehdä toisinto valkoisen armeijan voitonparaatista 16. toukokuuta 1918.

Lapuan liike järjesti Helsingissä heinäkuussa 1930 talonpoikaismarssin nimellä tunnetun mielenosoituksen, johon osallistui 12 000 marssijaa eri puolilta Suomea. Marssijoiden vaatimus oli kommunistien toiminnan kieltäminen Suomessa. Marssijat kuljetettiin mielenosoitukseen kotiseuduiltaan joukkokuljetuksilla. Marssijoiden joukossa pyrittiin pitämään tarkkaa huolta kurista. Alkoholin käyttöä ei sallittu ja turvallisuussyistä Helsingin työväenkaupunginosiin ei saanut mennä ollenkaan.

Marssijat ottivat vastaan Senaatintorilla presidentti Lauri Kristian Relander, pääministeri Pehr Evind Svinhufvud, Mannerheim sekä Lapuan liikkeen johtohahmo Vihtori Kosola. Marssijoita oli vastassa hermostunut valtionjohto. Marssista pelättiin alkavan Lapuan liikkeen vallankaappaus Suomessa. Osa liikkeen aktiiveista olikin varautunut väkivaltaan, mikäli liikkeen vaatimuksiin ei suostuttaisi. Helsinkiläisen korttelin sisäpihalle oli ajettu aselastissa oleva auto. Hallitus kuitenkin myöntyi kieltämään kommunistien toiminnan eikä Lapuan liikkeen johdosta löytynyt nyt eikä myöhemmin riittävän päättäväistä henkilöä, joka olisi määrännyt aseelliseen kapinaan ryhtymisestä.

Mäntsälän kapina johti Lapuan liikkeen kieltämiseenMuokkaa

 
Miehiä Mäntsälän suojeluskuntatalon suojana Mäntsälän kapinan viimeisenä päivänä 6.3.1932.

Lapuan liikkeen aktiivit eivät tyytyneet kommunistien toiminnan kieltämiseen. Seuraavaksi he alkoivat vaatia maltillisen vasemmistopuolueen Sosialidemokraattien kieltämistä. Sosialidemokraatit järjestivät alkuvuodesta 1932 puhetilaisuuden Mäntsälässä. Useat sadat suojeluskuntalaiset keskeyttivät ammuskelemalla puhetilaisuuden työväentalolla. Tämän jälkeen suojeluskuntalaiset siirtyivät Mäntsälän suojeluskuntatalolle, kieltäytyivät antautumasta viranomaisille ja antoivat kapinajulistuksen. Lapuan Liikkeen johto asettui tukemaan kapinaa. Mäntsälään saapui pohjalaisia joukkoja ja koko maassa 5 000-7 000 suojeluskuntalaista valmistautui liittymään kapinaan. Kapinallisten hallussa oli Jyväskylä ja Porin suojeluskuntatalollekin oli kokoontunut 1 000 aseistautunutta suojeluskuntalaista. Vaikka presidentti Svinhufvud oli oikeistolainen, hän ei voinut sallia uutta sisällissotaa ja demokratian romuttumista. Niinpä hän piti kuuluisan radiopuheensa 3. maaliskuuta 1932, jossa vetosi suojeluskuntalaisiin. Vetoomus sekä lupaus kapinaan osallistuneiden armahtamisesta saivat kapinapesäkkeet hajoamaan

Kapina päättyi ja sen seurauksena Lapuan liikkeen johto tuomittiin vankeusrangaistuksiin. Myös itse Lapuan liike lakkautettiin ja sen toiminta kiellettiin oikeuden päätöksellä. Lapuan liikkeen työtä jatkamaan perustettiin puolue nimeltä Isänmaallinen Kansanliike eli IKL. IKL osallistui vaaleihin, muttei harjoittanut laittomia toimintatapoja, kuten Lapuan liikkeen aktiivit olivat tehneet.

KuvatMuokkaa

AsiasanatMuokkaa

Katso myösMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa