Differentiaaliyhtälöt/Esimerkkejä ja sovelluksia


Differentiaaliyhtälöt

Johdanto | Johdatus differentiaaliyhtälöihin | Ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälöt | Toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöt | Lisää esimerkkejä (muokkaa)

Esimerkkejä ja sovelluksia

muokkaa

Tässä luvussa käydään läpi lisää esimerkkejä differentiaaliyhtälöiden ja alkuarvotehtävien ratkaisuista käyttäen edellisissä luvuissa käsiteltyjä työkaluja. Lisäksi osassa esimerkeistä on tarkoitus soveltaa differentiaaliyhtälöitä luonnontieteiden käyttöön.

Ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälöitä

muokkaa

Esimerkki 1.1

muokkaa

Ratkaise differentiaaliyhtälö  , kun  .

Ratkaisu

Kirjoitetaan DY muodossa

 ,

jolloin havaitaan, että kyseessä on lineaarinen DY. Funktiot   ja   ovat molemmat jatkuvia, kun  . DY:n integroiva tekijä on  ,

 

DY:n ratkaisu on tällöin

 

Vastaus:  , missä   on vakio.

Esimerkki 1.2

muokkaa

Ratkaise differentiaaliyhtälö  .

Ratkaisu

Jos määritellään funktiot   ja  , niin huomataan, että DY on muotoa  , eli se on separoituva. Separoituvan DY:n ratkaisu vaatii sen, että   kaikilla  . Tämä toteutuu koko määrittelyjoukossa  , joten ratkaisua ei tarvitse rajoittaa. Separoidaan DY:

 

Integroidaan yhtälö puolittain käyttämällä tietoa  :

 

Tangentti on määritelty esimerkiksi välillä  , joten  .

Vastaus:  , missä   on vakio.

Esimerkki 1.3

muokkaa

Ratkaise differentiaaliyhtälö  , kun  .

Ratkaisu

Koska  , voidaan DY jakaa puolittain  :lla:

 
Esimerkissä 1.3 selvitetyn funktion kuvaajia vakion   eri arvoilla

 

Tämä on lineaarinen homogeeninen DY. Sen integroiva tekijä on  ,

 

DY:n ratkaisu on tällöin

 

Koska integrointivakio on mielivaltainen, voidaan merkitä  , jolloin  .

Vastaus:  , missä   on vakio.

Esimerkki 1.4

muokkaa

Ratkaise tämän wikikirjan ''logona'' toimiva differentiaaliyhtälö

 .

Ratkaisu:

Jos määritellään funktiot   ja  , niin huomataan, että DY on muotoa  , eli se on separoituva. Separoituvan DY:n ratkaisu vaatii sen, että   tai   kaikilla  . Tämä toteutuu vain, jos  tai   vastaavasti. Separoidaan DY:

 

Integroidaan yhtälö puolittain ja ratkaistaan  :

 

Koska integrointivakio on mielivaltainen, voidaan merkitä  , jolloin  . Ratkaisuun pääsemiseksi vaadittiin, että   tai  . Koska   kaikilla  , pitää valita  .

Vastaus:  , missä   on vakio.


Toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöitä

muokkaa

Esimerkki 2.1

muokkaa

Ratkaise differentiaaliyhtälö

 .

Ratkaisu: Tämä on vakiokertoiminen, ei-homogeeninen differentiaaliyhtälö. Ratkaisua varten pitää ensin ratkaista vastaava homogeeninen DY, jonka jälkeen epähomogeenisen osan osaratkaisu löytyy ''sivistyneen arvauksen'' avulla.

Alkuperäistä DY:tä vastaava homogeeninen DY on

 .

Sen karakteristinen yhtälö on

 ,

jonka juuret ovat   ja  . Homogeenisen osan ratkaisu on lauseen 5 nojalla muotoa

 .

Koska DY:n vasemmalla puolella oleva funktio   on eksponenttifunktio ja koska   tai   eivät ole karakteristisen yhtälön juuria, on epähomogeenisen osan osaratkaisu lauseen 7 nojalla:

 

jollakin  . Yleinen ratkaisu on muotoa

 .

Ratkaistaan vakio   sijoittamalla tämä ratkaisu alkuperäisen DY:n lausekkeeseen:

  ja

 

Siis

 

Ratkaistaan tästä vakio  :

 

Vastaus:  ,  , missä   ovat vakioita.

Ensimmäisen kertaluvun alkuarvotehtäviä

muokkaa

Esimerkki A.1

muokkaa

Psykologien mukaan ihminen voi oppia korkeintaan tietyn määrän merkityksettömiä sanoja riippumatta siitä, kuinka kauan aikaa opettelemiseen on käytettävissä ja että oppimisen nopeus on verrannollinen vielä oppimattomien sanojen määrään. Jos tämä määrä on 100 sanaa, toteuttaa oppimisen nopeus differentiaaliyhtälön

 ,

missä   on positiivinen vakio ja   on ajan   (minuutteina) kuluessa opittujen sanojen määrä. Ratkaise differentiaaliyhtälö, kun tiedetään, että alussa opittujen sanojen lukumäärä on nolla.[1]

Ratkaisu

Kun järjestellään termejä uudelleen, huomataan, että kyseinen DY on lineaarinen ja vakiokertoiminen:

 

Lisäksi tehtävänannosta selviää alkuarvo:

 

DY:n integroiva tekijä on  ,

 

DY:n ratkaisu on tällöin

 
Esimerkissä A.1 selvitetyn funktion kuvaajia vakion   eri arvoilla. Funktiolla on asymptootti   (vaakasuora katkoviiva).

 

Sijoitetaan alkuarvotieto yhtälöön ( ):

 

Vastaus:  

Esimerkki A.2

muokkaa

Ilman aiheuttaman vastusvoiman suuruus liikkuvaan kappaleeseen noudattaa yhtälöä

 ,

missä   on kappaleen muodosta riippuva vakio,   on ilman tiheys,   on kappaleen nopeuden suuntaan nähden kohtisuora pinta-ala ja   on kappaleen vauhti.[2]

a) Lähtien liikkeelle Newtonin 2. laista  , missä   on kappaleen massa (vakio) ja   sen kiihtyvyys, johda yhtälö vapaasti putoavan kappaleen vauhdille ajan funktiona, kun kappale lähtee putoamaan levosta ja siihen vaikuttavat Maan vetovoima  , missä   on vakio ja ilmanvastus  . Parametrit  ,   ja   ovat kaikki ajan suhteen muuttumattomia vakioita.

b) Osoita, että kappaleen pudotessa kauan ( ) se saavuttaa lopulta terminaalinopeuden  .

Ratkaisu:

a) Koska ollaan kiinnostuneita ainoastaan liikkeelle lähdöstä ja sen jälkeisistä tilanteista, voidaan määrittelyjoukoiksi asettaa  . Jos sovitaan positiivinen tarkastelusuunta alaspäin, on Newtonin 2. lain mukaan putoavan kappaleen liikeyhtälö

 

Kiihtyvyys   on kappaleen vauhdin derivaatta ajan suhteen:

 

Järjestellään termejä uudelleen:

 ,

missä   on vakio. Jos määritellään funktiot   ja  , niin  , eli DY on eksakti. Separointi on mahdollista vain, jos   kaikilla  . Ratkaisua joudutaan siksi ehkä myöhemmin rajoittamaan siten, että   tai  , eli että   tai   Separoidaan DY:

 

Integroidaan yhtälö puolittain. Oikea puoli on hyvin yksinkertainen, mutta vasen puoli vaatii pientä avaamista. Onneksi tiedetään, että jos   on vakio, niin

  (hyperbolinen arkustangentti)

Näin ollen

 

Siis

 

Ratkaistaan tästä yhtälöstä nopeus:

 

Tiedetään, että   kaikilla  , joten ratkaisulle saadaan myös yläraja:

 

Ratkaistaan vielä vakio  , kun tiedetään, että kappale lähtee levosta. Sijoitetaan ratkaisuun   ja  :

 

 
Esimerkki A.2: Putoavan kappaleen vauhti ajan funktiona, kun ilmanvastus otetaan huomioon

Siis kappaleen nopeus on

 

b) Tiedetään, että  .[3] Tällöin kappaleen terminaalinopeus on

 

Q.E.D.


Vastaus: a)  

Esimerkki A.3

muokkaa

Ratkaise alkuarvotehtävä

 

Ratkaisu:

Huomataan, että funktiolle   pätee

  ja

 

DY on siis eksakti ja sen ratkaisu on  , missä   on vakio:

 .

Tässä vaiheessa DY on tavallaan jo ratkaistu, joten vakio   voidaan määrittää alkuarvon avulla. Sijoitetaan yhtälöön   ja  :

 

Ts. DY:n ratkaisu on  . Ratkaistaan sitten  suljetussa muodossaan käyttämällä 2. asteen yhtälön ratkaisukaavaa:

 

Tuloksena on kuitenkin kaksi eri funktiota, joten pitää päättää, kumpi etumerkki   ratkaisuun kelpaa. Tämä selviää jälleen kerran alkuarvon avulla. Koska

  ja

 ,

niin ratkaisuksi kelpaa vain funktio

 .

Vielä pitää selvittää sen määrittelyjoukko. Ko. funktio on määritelty reaaliluvuilla vain, jos neliöjuuren alla oleva lauseke on ei-negatiivinen:  . Tämä 4. asteen polynomin sisältävä epäyhtälö on haastava ratkaista, ja koska esimerkki käsittelee differentiaaliyhtälöitä, eikä epäyhtälöitä, tyydytään likiarvoihin:   tai  . Alkuarvokohta   toteuttaa jälkimmäisen ehdon, joten se on määrittelyjoukon alaraja.

Vastaus:  ,  


Toisen kertaluvun alkuarvotehtäviä

muokkaa
 
Esimerkki B.1

Esimerkki B.1

muokkaa

Ratkaistaan luvun johdatus differentiaaliyhtälöihin esimerkki 2:

Tarkastellaan kattoon ripustettua matemaattista heiluria. Ajanhetkellä   heiluri muodostaa pystytason kanssa kulman  . Olkoon heilurin langan pituus   ja langan päässä olevan punnuksen massa   (voidaan olettaa, että langan massa on merkityksettömän pieni punnuksen massaan nähden). Gravitaatiokentän putoamiskiihtyvyys on  . Ajanhetkellä   heilurin kulma pystytasoon nähden on   ja heiluri lähtee liikkeelle kulmanopeudella   langan kiinnityspisteeseen nähden. Ratkaistaan siis alkuarvotehtävä

 


Ratkaisu: Koska meillä ei vielä ole työkaluja epälineaaristen 2. kertaluvun differentiaaliyhtälöiden ratkaisemiseen, tyydytään linearisoimaan alkuperäinen DY. Oletetaan alkunopeus tarpeeksi pieneksi, jotta jokaisella ajanhetkellä kiertokulma  . Tällöin voidaan käyttää pienen kulman approksimaatiota

 ,

eli  . DY muokkautuu muotoon

 .

Selkeyden vuoksi merkitään linearisoitua muuttujaa  :lla, jolloin DY on

 .

Koska  , voidaan merkitä käytännöllisyyssyistä

 .

Ts.

 .

Tämä on vakiokertoiminen, homogeeninen DY. Sen karakteristinen yhtälö on

 ,

eli

 .

Karakteristisen yhtälön juuret ovat

 .

DY:n ratkaisut ovat lauseen 5 nojalla muotoa

 

Käytetään alkuehtoa  :

 

Tällöin

 

Tästä saadaan

 .

Käytetään alkuehtoa  :

 

Vastaus:  ,  

Esimerkki B.2

muokkaa
 
Äärettömän syvä, yksiulotteinen, suorakulmainen potentiaalikuoppa

Kvanttimekaniikassa potentiaalikuoppa tarkoittaa systeemiä, jossa hiukkasen (esimerkiksi elektronin) liike-energia rajoitetaan johonkin äärelliseen arvoon. Klassisen mekaniikan mukaan kyseisen hiukkasen kokonaisenergia voi tällöin olla mitä tahansa. Kvanttimekaniikassa hiukkasen energia voi kuitenkin saada vain tietyt arvot. Kokonaisenergian arvot ovat diskreettejä ja sanotaan, että energia on kvantittunut. Ajasta riippumattomassa tapauksessa tämä kokonaisenergia voidaan selvittää stationaarisen Schrödingerin yhtälön avulla:

 ,

missä   on hiukkasen massa,   on redusoitu Planckin vakio,   on hiukkasen potentiaalienergia,   on hiukkasen kokonaisenergia ja   on hiukkasen paikan todennäköisyyteen liittyvä aaltofunktio. Ratkaistaan Schrödingerin yhtälö tapauksessa, jossa hiukkanen on vangittuna yksiulotteiseen, äärettömän syvään, suorakulmaiseen potentiaalikuoppaan, jonka leveys on  . Hiukkasen potentiaalienergiaa kuvaava funktio on

 

Määrittelyjoukko on siis  . Toisin sanoen ratkaistavana on reuna-arvotehtävä

 

Tavallisuudesta poiketen ei tällä kertaa yritetä ratkaista DY:tä täydellisesti, vaan etsitään ainoastaan lauseke hiukkasen kokonaisenergialle  .

Ratkaisu:

Määrittelyjoukossa   potentiaalienergia on  , joten DY on

 .

Merkitään lyhennyssyistä

 .

Näin voidaan tehdä reaalilukujen maailmassa, koska   . Järjestellään termejä uudelleen, jolloin DY muovautuu muotoon

 ,

joka on lineaarinen, vakiokertoiminen, homogeeninen DY. Sen karakteristinen yhtälö on

 ,

eli

 .

Karakteristisen yhtälön juuret ovat

 .

DY:n ratkaisut ovat lauseen 5 nojalla muotoa

 

Ratkaistaan vakiot   ja   käyttäen reuna-arvoja (hiukkanen ei voi esiintyä potentiaalikuopan reunan ulkopuolella):

 

Näiden yhtälöiden on oltava voimassa yhtä aikaa. Käytetään tietoa, että sini on pariton funktio ja kosini on parillinen funktio[4], jolloin saadaan kaksi yhtälöparia:

 

Triviaaliratkaisu   ei kelpaa, joten  . Yhtälöparista saadaan joko

 

tai

 

Toisaalta tapaus   joudutaan hylkäämään ratkaisusta, sillä se johtaisi tilanteeseen  , jolloin  , joka on triviaaliratkaisuna kielletty. Siispä päädytään tilanteeseen

 .

Tällöin, koska aiemmin merkittiin

 ,

niin

 .

Ratkaistaan tästä kysytty hiukkasen kokonaisenergia:

 .

Samalla osoitettiin, että hiukkasen kokonaisenergia on diskreetti, koska   voi olla vain positiivinen kokonaisluku.

Vastaus: Hiukkasen kokonaisenergia on  , missä  .





Alaviitteet

muokkaa
  1. Canterburyn yliopisto: 100-level Mathematics Revision Exercises, Differential Equations, Assesment-style Question: First Order Differential Equations, viittauspäivämäärä 12.6.2019.http://www.math.canterbury.ac.nz/php/resources/math100/differential-equations/first-order-differential-equations.gif (englanniksi)
  2. Knight, Randall D. Physics for Scientists and Engineers, A Strategic Approach with Modern Physics, 3. painos, s. 174 − 175, Pearson, 2014. ISBN: 978-1-292-02078-5
  3. Hyperbolisten funktioiden määritelmien mukaan  , kun  .
  4. Sini on pariton funktio, eli   kaikilla  . Kosini on parillinen funktio, eli   kaikilla  .


Differentiaaliyhtälöt  
 

Johdanto  | Johdatus differentiaaliyhtälöihin   | Ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälöt   | Toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöt   | Lisää esimerkkejä   (muokkaa)