Kylä, jossa mustilla on valkoinen lippu/8. Siirtomaajaon toteutus

Ennen kolonialismia Afrikan ja afrikkalaisten kansainväliset suhteet varsinkin Eurooppaan olivat lähinnä kauppasuhteita. 1900-luvun alkuun tultaessa suhteet muuttuivat kauppa- ja vaihtosuhteista kontrolliin ja alistamiseen. Euroopan eturistiriidat Afrikan territorioista, ja sen seurauksina Euroopan valtojen yhteenotot niissä johtivat Berliinin konferenssiin vuosina 1884 ja 1885. Konferenssissa ei ollut yhtään delegaatiota Afrikasta, mutta siinä jaettiin Afrikka Euroopan valtojen kesken. Osallistujien pyrkimyksinä oli ekspansionismi ja Euroopan ulkopuolisten territorioiden tuottamat taloudelliset edut .[1]

Berliinin konferenssin osaannottajia.

Orjarannikon alueen taloudelliseen ja poliittiseen asemaan vaikutti 1870-luvulla kehittynyt tilanne. Afrikan jaossa alueesta kilpailivat kolme siirtomaavaltaa, Englanti, Ranska ja Saksa. Britannia laajensi vaikutusvaltaansa läntisellä Orjarannikolla 1800-luvun puolenvälin jälkeen. Orjakaupan vastaisten toimien varjolla toteutettiin muun muassa Lagosin pommitus vuonna 1851 ja sen liittäminen Englannin protektoraatiksi kymmenen vuotta myöhemmin. Britannia toteutti Orjarannikon satamien sulun vuonna 1852. Britit liittivät Kultarannikon Anlon alueen (nykyinen Etelä-Togo) siirtomaaksi vuonna 1872. Dahomeyn kuninkaan painostamiseksi Britit toteuttivat koko Orjarannikon sulun 1876-1877. Anlon alueella toteutettu väkijuomien ja muiden tuontitavaroiden raskaan tullin takia kauppiaat siirtyivät idemmäksi. Salakuljetus brittiläiselle alueelle yleistyi. Sen lopettamiseksi britit ulottivat territorionsa rajoja idemmäksi.[2]

Scramble for AfricaMuokkaa

 
Petit-Popo, nykyisin Anecho oli Saksan ja Ranskan siirtomaapolitiikan polttopisteessä 1800-luvun lopulla.

Britannian vaikutusvallan laajentumisen seurauksena alkoi Scramble for Africa, Euroopan kilpajuoksu Orjarannikon asutuksiin. Saksalaiset kauppiaat pyysivät hallitukseltaan Littele Popon suojelua brittien tunkeutumista vastaan. Bismarck ei ollut aluksi kiinnostunut, mutta Ranska vastasi kauppiaidensa valituksiin. Se pelkäsi, että Britannia valtaisi koko Dahomeyn hallintaansa ranskalaisilta. Ranska neuvotteli Cotonoun luovutussopimuksen vuonna 1879 ja sai Porto-Novon protektoriaatiksi vuonna 1883.[3]

Brittien laajentumispolitiikka aiheutti epävarmuutta Little Popossa. Ranskalaiset kauppiaat ja alueen virkamiehet anoivat uusia suojelualueita, mutta Ranskan hallitus viivytteli ja hyväksyi suojelun vain Grand-Popolle vuonna 1883. Tilanne Little Popossa oli sekava ja saksalaiset kauppiaat pyysivät Saksan ulkoministeriöstä sotalaivaa vierailemaan alueella. Saksan hallitus reagoi nimittämällä keisarillisen asiamiehen Gustav Nachtigalin tutkimaan valituksia ja lähetti laivaston korvetin Little-Popoon. Siihen otettiin vangiksi paikallisia johtajia Saksan vaatiessa kansalaistensa suojelua. Saksa ei vielä tässä vaiheessa pyrkinyt saamaan Small-Popoa protektoraatiksi. Saksa käytti hyväkseen sekavaa tilannetta ja ystävyyssuhdetta Ranskan kanssa Euroopassa ja sai neuvoteltua Small-Popon itselleen. Saksa ja Ranska sopivat Euroopassa etupiirinsä siten, että nykyisen Togon itäosasta tuli Saksan keisarikunnan protektoraatti Togoland (1884–1914). Siirtomaan pääkaupunki oli Anéhon eli Little-Popon lähellä oleva pieni paikkakunta Sebe vuosina 1887–1897.[4]

Kolonialistinen Länsi-Afrikan valloitus uutisoitiin myös Suomessa. Uusi Suometar kirjoitti kesäkuussa 1885:

Ranska anastuksilla Länsi-Afrikassa

Kilwan jatkawat Europan wallat anastustoimiaan Afrikan mantereella. Muutama päiwä sitten kerroimme Englannin anastuksista Nigerin wirran ja sen lisäjoen Benuen warsilla, nyt taas on jo mainittawanamme että ranskalaiset owat waltansa alaisiksi asettaneet Iso- ja Wähä-Popo nimiset seudut Orjain rannikolla.

Iso-Popon, alkuasukkaiden kielellä Pla, muodostawat useat, pitkin rannikkoa hajallaan olewat kylät, joissa asuu kuninkaansa julmuutta paenneita dahomealaisia. Asukkaat owat asettuneet lagunien suojaan, sillä dahomelaiset eiwät uskalla uskonnollisista syistä tehdä sinne hyökkäystä. Länteen tästä on Aguen kaupunki, joka on täydellinen tasawalta, jossa jokainen ottaa osaa yhteisiin asioihin. Tärkeät asiat keskustellaan julkisella paikalla kansankokouksessa. Ague perustettiin w. 1821 ja sai alkuaikoina kestää ankaroita taisteluita itsenäisyyttään suojellakseen, mutta aina wuodesta 1865 on wähäinen tasawalta saanut elää rauhassa naapuriensa kanssa.

Wähä Popo on muutaman kilometrin päässä Aguesta länteen; siinä asuu sinne kultarannikolta muuttaneita musta-ihoisia. Wähässä Popossa on useita ranskalaisia tehtaita ja myöskin tunnetun hampurilaisen tehtailijan Woermannin laitoksia.

Molemmat Popot tulewat olemaan Kotonun erityisen pällikön suojeluksen-alaisia, jonka hallittawana myöskin on Porto-Nowo. Kotonun komendantti itse tottelee Ranskan Gabonissa olewaa edustajaa, joka hallitsee ranskalaisia alueita Guineon lahden rannoilla.[5]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Shanguhyia, Martin S. ja Falola, Toyin (toim.): The Palgrave Handbook of African Colonial and Postcolonial History, s. 81. Palgrave, Macmillan, 2018. ISBN 978-1-137-59425-9. Worldcat (viitattu 2.4.2019).
  2. Strickrodt, s. 225–227
  3. Strickrodt, s. 227
  4. Strickrodt, s. 230–232
  5. 29.4.1892 Uusi Suometar no 98, s. 2 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 1.7.2021.