S1 Arkielämä ja oman elämän hallinta

<< Takaisin Peruskoulun yhteiskuntaoppi -kirjan etusivulle

Katso keskustelusivun suunnittelu.

Sisällysluettelo

Luokka-asteet 4-6Muokkaa

"Tutustutaan yhteiskunnan toimintaan yksilön, perheen ja muiden lähiyhteisöjen näkökulmasta. Pohditaan, kuinka jokainen voi itse vaikuttaa lähiyhteisön turvallisuuteen ja viihtyisyyteen. Lisäksi perehdytään työntekoon, ammatteihin, omaan rahan käyttöön ja talouden hoitoon sekä vastuulliseen kuluttamiseen arjen tilanteissa."

Minä ja yhteisöMuokkaa

Minä olen osa perhettäMuokkaa

Erilaiset perheet, perheen merkitys ja oma rooli (oikeudet, vastuut ja velvollisuudet) osana perhettä.

Minä olen osa yhteiskuntaaMuokkaa

Mitä tarkoitetaan yhteiskunnalla ja mikä on oppilaan rooli siinä? Miten oppilas linkittyy erilaisten yhteisöjen kautta yhteiskuntaan?

Normit ovat sääntöjäMuokkaa

Sääntöjen merkitys turvallisen ja viihtyisän yhteisön luomisessa.

Millaisessa yhteiskunnassa haluan elää?Muokkaa

Pohditaan omaan ympäristöön vaikuttamisen mahdollisuuksia, omaa vastuuta ja omia velvollisuuksia osana yhteisöä, sekä oman toiminnan vaikutuksia ympäröivään yhteisöön.

Työ, talous ja kuluttaminenMuokkaa

Miksi työtä tehdään?Muokkaa

Erilaisia ammattejaMuokkaa

Mistä rahaa saa?Muokkaa

Suomalainen yhteiskunta ja hyvinvointivaltioMuokkaa

Suomen väestöMuokkaa

Vähemmistöt ja vähemmistöjen oikeudetMuokkaa

Kansalaisen oikeudetMuokkaa

Pakolaisuus ja siirtolaisuusMuokkaa

Perhe ja lapsen oikeudetMuokkaa

Erilaiset perhetyypit, lasten oikeudet, adoptio ja huostaanotto, yhteiskunnan tuki perheelle

Kuolema ja perinnönjakoMuokkaa

Avioliitto, avoliitto ja -eroMuokkaa

Lainsäädäntö ja oikeudenkäyttöMuokkaa

Turvallisuus ja siihen kohdistuvat uhatMuokkaa

Poliisi, rikoksen tutkinta ja rikosprosessiMuokkaa

Oikeuslaitos ja oikeuden istuntoMuokkaa

Käräjäoikeus, hovioikeus ja korkein oikeus

Suomen oikeusjärjestelmä on kolmiosainen ja siihen kuuluu käräjäoikeudet, hovioikeudet ja korkein oikeus. Käräjäoikeudessa käsitellään rikos-, riita- ja hakemusasioita. Suomessa on ollut vuoden 2010 jälkeen 27 käräjäoikeutta. Kaikissa oikeuskäsittelyissä päätösvaltaa käyttävät tuomarit ja vaikeimmissa asioissa luottamushenkilöt eli lautamiehet. Tuomari tuntee lainsäädännön ja kyseistä henkilöä kutsutaan nimellä laamanni. Lautamiesten ei tarvitse erityisesti tuntea lakia, mutta heidän tulee tuntea paikalliset olosuhteet ja kansalaisten näkemykset. Lautamiehet valitsee kunnanvaltuusto ja henkilöiden tulee olla 25-62-vuotiaita. Suomessa on viisi hovioikeutta ympäri maata. Hovioikeuden käsiteltävät asiat koostuu suurimmaksi osaksi valituksista käräjäoikeuden ratkaisuista. Hovioikeudet käsittelee valtio- ja maanpetosasioita sekä joitakin virkasyyteasioita. Tehtäviin kuuluu myös valvoa oman piirinsä käräjäoikeuksien toimintaa. Korkein oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa. Keskeisin tehtävä on ennakkopäätöksen antaminen kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta. Päätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle ja varmistetaan, että tuomioistuimet eri puolilla Suomea tulkitsevat lakia samalla tavalla.

Käräjäoikeuden istunnon sujuminen

Käräjäoikeuden istunto alkaa siitä, että syyttäjä esittää syytteen ja rangaistusvaatimuksen. Syyttäjän jälkeen rikoksen uhri puolestaan esittää omat vahingonkorvausvaatimuksensa. Tämän jälkeen on syyttäjän vuoro kertoa tarkemmin mitä on tapahtunut ja miksi hän on päättänyt esittää hakemuksensa mukaisen syytteen. Uhrilla on mahdollisuus kertoa tarkemmin mihin hänen vahingonkorvausvaatimuksensa perustuu ja miksi on päätynyt vaatimiinsa euromääriin. Syytetty voi kertoa vielä kantansa syyttäjän ja uhrin näkemyksiin. Syyttäjä esittää syytteensä ja rangaistusvaatimuksensa ja niiden perusteet. Syyttäjä esittää myös ne asianomistajien vahingonkorvausvaatimukset, jotka hän on ottanut ajaakseen.Syyttäjä esittää syytteensä ja rangaistusvaatimuksensa ja niiden perusteet. Syyttäjä esittää myös ne asianomistajien vahingonkorvausvaatimukset, jotka hän on ottanut ajaakseen. SyyttSyyttäjä esittää syytteensä ja rangaistusvaatimuksensa ja niiden perusteet. Syyttäjä esittää myös ne asianomistajien vahingonkorvausvaatimukset, jotka hän on ottanut ajaakseen.Syyttäjä esittää syytteensä ja rangaistusvaatimuksensa ja niiden perusteet. Syyttäjä esittää myös ne asianomistajien vahingonkorvausvaatimukset, jotka hän on ottanut ajaakseen.äjä esittää syytteensä ja rangaistusvaatimuksensa ja niiden perusteet. Syyttäjä esittää myös ne asianomistajien vahingonkorvausvaatimukset, jotka hän on ottanut ajaakseen. Oikeudenkäynnin seuraava vaihe on todistelun vastaanotto, mikä tarkoittaa asianosaisten kuulemista sekä mahdollisten kirjallisten todisteiden läpikäymistä. Kuuleminen aloitetaan uhrista ja siirrytään sen jälkeen rikoksesta syytettyyn. Kuulemisen aluksi henkilöä pyydetään kertomaan omin sanoin yhtäjaksoisesti tapahtumien kulusta, jonka jälkeen oikeudenkäynnin eri osapuolilla on esittää kuultavalle tarkentavia kysymyksiä. Seuraavaksi kuullaan mahdollisia todistajia. Niin syyttäjä, uhri kuin syytettykkin voi kutsua todistajia paikalle. Mikäli syyttäjä on kutsunut todistajia, asia on mainittu jo haastehakemuksessa, mutta uhrin kutsuessa todistajia asiasta on syytä ilmoittaa käräjäoikeudelle ennen oikeudenkäyntipäivää. Todistajat eivät saa olla mukana oikeudenkäynnissä koko käsittelyä, vaan heidät kutsutaan istuntosaliin erikseen. Todistaja joutuu ensimmäiseksi antamaan valan tai vakuutuksen siitä, että kertoo tapahtumista totuudenmukaisesti. Hän saa itse päättää antaako hän valan vai vakuutuksen. Vala vannotaan Jumalan nimeen, kun taas vakuutus puolestaan kunnian ja omantunnon kautta. Mikäli todistaja ei kerro koko totuutta hänelle saatetaan nostaa rikossyyte. Istunnon viimeinen vaihe on loppukeskustelu, mikä tarkoittaa, että osapuolet voivat esittää yhteenvedon istunnon aikana tulleista seikoista ja todistelusta. Loppulausunnot aloittaa syyttäjä, jonka jälkeen puheenvuoro menee uhrille ja sitten vielä syytetylle. Osapuolet esittävät oman näkemyksensä sille, mikä olisi oikeudenmukainen rangaistus syytetylle jos hänet katsotaan rikoksen tekijäksi. Loppulausuntojen jälkeen kaikki osapuolet poistuvat salista ja käräjäoikeus aloittaa tuomion harkitsemisen. Tuomio julistetaan joko suullisesti saman päivän aikana tai isoissa ja vaikeissa tapauksissa myöhemmin kirjallisesti.

Euroopan unionin tuomioistuin

Euroopan unionin tuomioistuin koostuu kahdesta tuomioistuimesta, jotka ovat unionin tuomioistuin ja unionin yleinen tuomioistuin. Tuomioistuimen tarkoituksena on varmistaa, että EU:n lainsäädäntöä tulkitaan, sovelletaan ja noudatetaan kaikissa unionin maissa ja toimielimissä. Euroopan unionin tuomioistuin on korkein oikeusviranomainen EU:ssa. Unionin tuomioistuin käsittelee kansallisten tuomioistuinten ennakkoratkaisupyynnöt, tietyt kumoamiskanteet ja muutoksenhakuasiat. Unionin yleinen tuomioistuin käsittelee yksityishenkilöiden ja yritysten esittämät kumoamiskanteet ja jotkin muut EU-maiden kanteet. Euroopan unionin tuomioistuimen käsittelyssä on kirjallinen ja suullinen vaihe. Jokaiseen käsittelyyn määrätään yksi tuomari ja julkisasiamies. Kirjallisessa vaiheessa asianosaiset esittävät tuomioistuimelle kirjalliset lausuntonsa. Viranomaiset, EU-toimielimet ja joskus myös yksityishenkilöt voivat esittää huomautuksiaan. Tuomarin laatimasta tiivistelmästä keskustellaan tuomioistuimen yleiskokouksesta. Siellä päätetään kuinka monta tuomaria käsittelee asiaa riippuen asian merkityksestä ja monimutkaisuudesta. Useimmissa tapauksissa asiaa käsittelee viisi tuomaria. Asian käsittely täysistunnossa on erittäin harvinaista. Täysistunnossa on 15 tuomaria. Yleiskokouksessa päätetään myös tarvitaanko suullista vaihetta ja julkisasiamiehen virallista ratkaisuehdotusta. Suullisessa vaiheessa molempien osapuolten asianajajat esittelevät asiansa tuomareille ja julkisasiamiehelle, jotka voivat esittää heille kysymyksiä. Mikäli tuomioistuin on päättänyt, että julkisasiamiehen ratkaisuehdotus on tarpeen, se annetaan viikon kuluttua kuulemisesta.

Lähteet

https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kirjasto/aineistot/kotimainen_oikeus/kotimaiset-oikeuslahteet/Sivut/Lainsaadanto.aspx http://www.pk-rh.fi/index.php?page=oikeusjarjestelma https://oikeus.fi/fi/ https://europa.eu/european-union/about-eu/institutions-bodies/court-justice_fi#mit%E4_euroopan_unionin_tuomioistuin_tekee? https://oikeus.fi/tuomioistuimet/karajaoikeudet/fi/index/rikosasiat/paakasittely.html

Rikokset ja rikosten seuraamuksetMuokkaa

RangaistuksetMuokkaa

Rangaistuksen edellytyksenä on, että rikoksen tekijä on syyntakeinen. Henkilö on syyntakeinen silloin, kun hän on täyttänyt 15 vuotta, ja on hekisesti tarpeeksi kehittynyt ymmärtääkseen tekojensa merkityksen. Syyntakeettomia ovat yleensä mielisairaat ja vajaamieliset. Heidät lähetetään hoitoon rangaistuksen sijaan.

Yleisiä rikoksista tuomittavia rangaistuksia on rikesakko, sakko, vankeus ja yhdyskuntapalvelu. Rikesakko on euromäärältään kiinteä, sakkoa lievempi varallisuusrangaistus, joka on säädetty eräiden rikkomusten rangaistukseksi. Rikesakko voi olla suuruudeltaan 20 - 200 euroa. Jos henkilö syyllistyy samalla kertaa kahteen tai useampaan rikkomukseen, rikesakko määrätään ankarimman rikesakon mukaan korotettuna 40 eurolla. Rikesakon määrää poliisi, rajavartio- tai tullimies tai erätarkastaja. Esim. pienistä ylinopeuksista, pienistä järjestysrikkomuksista tai ilman kypärää mopoilusta voi saada rikesakon.

Sakko tuomitaan päiväsakkoina, joiden vähimmäismäärä on yksi ja enimmäismäärä 120 päiväsakkoa. Päiväsakkojen lukumäärä riippuu rikoksen törkeydestä. Se tulee isommista rikoksista kuin rikesakko. Päiväsakon rahamäärä puolestaan määräytyy tuomitun maksukyvyn mukaan. Maksamatta jäänyt sakkorangaistus muunnetaan erillisessä oikeudenkäynnissä vankeusrangaistukseksi.

Ankarin rangaistusmuoto Suomessa on ehdoton vankeusrangaistus.Vankeus tuomitaan joko ehdollisena tai ehdottomana. Näistä rikoksentekijä joutuu vankilaan vain ehdottoman vankeuden tapauksessa. Elinkautinen voidaan tuomita vain erittäin vakavista rikoksista, kuten murhasta. Siitä voi vapautua aikaisintaan, kun olet ollut vankilassa 12 vuotta. Elinkautisesta on mahdollista vapautua, jos henkilö anoo armahdusta Helsingin hovioikeudelta.

Rikoksen yrityksestä rangaistaan vain, jos yritys on nimenomaan säädetty rangaistavaksi.

Suomen rikoksetMuokkaa

Rikos on oikeustieteellisten määritelmien mukaan teko tai laiminlyönti, josta on laissa säädetty rangaistus. Rikos määritellään yleensä tietyn tunnusmerkistön täyttäväksi ja oikeudenvastaiseksi teoksi, joka osoittaa tekijässään syyllisyyttä. Rikos voi ilmetä sekä toimintana että laiminlyöntinä. Yleensä vain tahallinen mutta joskus myös tuottamuksellinen (huolimaton) teko on rangaistava. Suomen poliisiin tietoon tulee noin puoli miljoonaa rikosta vuodessa.

Yleisimmät rikokset ovat omaisuusrikoksia, niitä on noin puolet ilmotetuista rikoksista. Liikennerikoksia on noin neljännes. Edellisten kymmenen vuoden keskiarvo on ollut 438 000 rikosta vuodessa. Poliisi selvittää noin 60% rikoksista vuodessa. Selvitysprosentti vaihtelee rikostyypeittäin hyvinkin voimakkaasti. Omaisuusrikoksista selvitettiin 37,5 ja henkeen ja terveyteen kohdistuneista rikoksista 68,0 prosenttia. Liikennejuopumus-, liikenne- ja päihderikokset saadaan paljastumistavasta johtuen miltei kaikki selvitetyiksi. Alhaisimmat selvitysprosentit ovat varkausrikoksissa (varkaus, törkeä varkaus), vahingonteoissa, maksuvälinepetoksissa ja moottorikulkuneuvoon kohdistuvissa anastusrikoksissa. Näpistyksistä selvitetään yli puolet. Vahingonteoista selvitään runsas viidennes ja maksuvälinepetoksista vähemmän kuin joka kymmenes. Moottorikulkuneuvoon kohdistuvista anastusrikoksista selviää kolmannes. Ryöstöistä selviää runsas puolet.

Vuonna 2016 selvitettyihin 285 400 rikoslakirikokseen epäiltiin syylliseksi yhteensä 311 100 henkilöä. Sama henkilö voi olla epäiltynä useasta eri rikoksesta. Epäillyistä naisia oli 19,9 prosenttia.

Määrällisen eron lisäksi miesten ja naisten rikollisuus poikkeaa siten, että naisilla pahoinpitelyiden, rattijuopumusten ja vahingontekojen osuudet olivat miehiin verrattuna pieniä. Kuitenkin pahoinpitelyihin syylliseksi epäiltyjen naisten osuus on kasvanut vuoden 1980 alle kymmenestä prosentista noin kahteenkymmeneenprosenttiin. Naisten tyypillisimpiä rikoksia olivat näpistykset, petokset, kavallukset ja väärennykset. Sekä miehillä että naisilla rikoksesta epäiltyjen yleisin ikä oli 20 vuotta.

Suomen vankeusjärjestelmäMuokkaa

Vankeusrangaistuksesta suoritetaan määräosa vankilassa ja loppuosa vapaudessa joko valvonnassa tai ilman valvontaa. Ehdonalainen vapauttaminen tarkoittaa vankeusrangaistukseen tuomitun vangin päästämistä suorittamaan loppuosa rangaistuksestaan vapaudessa. Jos tuomittu syyllistyy rikokseen ehdonalaisen aikana, hän joutuu takaisin vankilaan.

Alle kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi. Ehdollisessa tuomittu joutuu vankilaan vain, jos hän syyllistyy rikokseen koeajan kuluessa. Jos tuomittu vankeusrangaistus on yli kaksi vuotta, se on aina ehdoton ja suoritetaan siis vankilassa. Alle 18-vuotiaalle ei ehdotonta vankeutta tuomita kuin poikkeustapauksissa. Vankeusvanki pääsee yleensä ehdonalaiseen vapauteen ennen kuin on suorittanut hänelle määrätyn rangaistuksen kokonaan.

Ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta voidaan tuomita yhdyskuntapalvelurangaistus. Tuomittu tekee tällöin työtä yhteiskunnan hyväksi. Edellytyksenä on, että tuomitun rangaistuksen pituus on enintään kahdeksan kuukautta vankeutta ja että tuomittu soveltuu ja suostuu yhdyskuntapalveluun.

Vapautumisen valmistelu aloitetaan hyvissä ajoin ennen vapautumista. Lyhyttä rangaistusta suorittavilla valmistelu voidaan käynnistää melko pian vankilaan saapumisen jälkeen. Pitkää tuomiota suorittavien vankien kohdalla vapautumisen suunnittelu aloitetaan noin puoli vuotta ennen vangin vapauttamista. Valvottu koevapaus on yksi osa suunniteltua vapauttamista. Sen suunnittelu aloitetaan aikaisintaan vuosi ennen vangin vapauttamista, jos sijoittajayksikkö katsoo palvelemaan vangin yhteiskuntaan sijoittumista ja vangin voidaan arvioida noudattavan koevapauden ehtoja.

Ehdonalaisesti vapautuneelle määrätään koeaika, joka on enintään kolme vuotta. Elinkautisesta vankeudesta ehdonalaisesti vapautuneelle vangille koeaika on aina kolme vuotta. Noin joka viides ehdonalaisesti vapautuva määrätään valvontaan. Valvonnan toteuttamisesta ja järjestämisestä vastaa Rikosseuraamuslaitos. Valvontaan määrätään, jos koeaika on vuotta pidempi tai rikos on tehty alle 21-vuotiaana. Myös vanki voi itse pyytää pääsyä valvontaan.

Jos ehdonalaisessa vapaudessa oleva vanki syyllistyy koeaikana uuteen rikokseen, silloin tuomioistuin ratkaisee tuleeko jäännösrangaistus panna käytäntöön kokonaisena vai vain osittain. Valvontavelvollisuunen törkeän rikkomisen johdosta tuomioistuin saattaa määräätä jäännösrangaistusta pantavaksi täytäntöön 4-14 päivää.

Vanki voidaan tietyin edellytyksin sijoittaa vankilan ulkopuolelle teknisin välinein tai muulla tavoin valvottuun koevapauteen enintään kuusi kuukautta ennen ehdonalaista vapauttamista tai koko rangaistuksen suorittamisesta vapauttamista. Vangilta edellytetään ehdottomasti päihteettömyyden ja muiden hänelle asetettavien ehtojen noudattamista koevapauden aikana. Koevapautta varten jokaiselle vangille laaditaan toimeenpanosuunnitelma, johon sisältyy muun muassa koevapaudessa olevan asuminen ja toimeentulo, toimintavelvoite, päivittäinen toiminta-aika sekä koevapauden valvonta. Koevapauden valvonnasta vastaa vankila.

LähteetMuokkaa

Aikalainen 9 - Timo Ahonen, Pasi Hieta, Titta Putus-Hilasvuori, Jari Ukkonen

http://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/rikosseuraamuslaitos/tilastot/rangaistukset.html

http://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/rikosseuraamuslaitos/tilastot/vankirakenne.html

https://oikeus.fi/tuomioistuimet/karajaoikeudet/fi/index/rikosasiat/seuraamukset/ehdotonvankeusrangaistusjayhdyskuntapalvelu.html

http://tilastokeskus.fi/til/rpk/2016/13/rpk_2016_13_2017-03-23_kat_002_fi.html

http://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/taytantoonpano/vapautuminen.html

http://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/taytantoonpano/vapautuminen/valvottukoevapaus.html

http://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/taytantoonpano/vapautuminen/vapautumisenvalmistelu.html